Talviunia?

Niin se vaan taas koitti.
Perhokalastuksellinen talviuni. Lunta maassa, joet jäässä, tai ainakin niin suurten kinosten takana ettei tee mieli lähteä tarpomaan pusikoihin. Eikä kyllä huvita häiritä taimenparkojen kutukarkeloiden satoa. Niinpä sitä vajoaa nojatuoliin, masentuu ja muistelee avovesien aikaa.

Tehdäänpä vähän tässä vaiheessa tiliä kaudesta 2017.


Kausi alkoi varhain. Talven aikana kuume oli noussut ja avovettä oli etsittävä vaikka väkisin! Hullunhauskan kalakerhomme Cock Josephsin ongelmanahan on että samanmielisiä olemme kaikki kaksi meitä jotka jäseniksi tunnustaudumme joten asia ratkottiin jo 2. päivä huhtikuuta hyppäämällä autoon, ajamalla Jäämerelle kahlaamaan kuukelit sinisiksi. Ja illaksi kotiin. Tehkääpä perästä.
Kalaa nyt ei tietenkään tullut, mutta lystiä oli!

Sitten odotettiin jokien aukenemista..

Tai ei oikeastaan. Koska pakottava tarve oli, olihan sitä juoksenneltava hankien keskellä, ojalla jos toisellakin. Karttatalkoilla tuli etsittyä lähiseutujen virtavesiä joissa oli luvallista käydä. Mutta se lumi suli niiiiin myöhään keväällä. Tulipa silti käytyä.

Tällaista meisinkiä. Ei kalaa, mutta kivaa.

Kesä taas meni vauhdilla. Piipahteluja tuli tehtyä sinne sun tänne mutta jotenkin jäi itselle vajaa olo? Jotenkin kesässä ei tuntunut olevan tarpeeksi päiviä. Kesän parhaita hetkiä oli synnyinseutujen Konnus. Oikea Savon kesä.

Perhokalastusta kesäillassa, Savonmaan suvessa. Aijai.

Kausi vain tuntui tänä vuonna loppuvan niin aikaisin. Viimeinen reissu oli jo elokuun puolivälissä Simojoelle ja sitten.. siihen se tältä kesältä jäi. Omaan elämään sijoittunut seikkailuretki muutoksien perässä (niin työtä kuin kotia) verotti aikaa rakkaalta harrastamiselta. Aikaa ei tuntunut olevan. Ei kalastukseen eikä perhojen nypläämiseenkään. Miksi?

Sitäpä tässä on turha harmitella. Uusi kausihan alkaa pian. Ja nyt juuri kuumottaa sidontasormia. Rasiaan tuli tehtyä joku aika sitten menneen kesän tehopeliä useampia kappaleita, eivät pääse loppumaan ne nyt. Koska en salaile, laitan tähän ihan kuvankin.

Tiiättekös... Pikaisella laskennalla tässä, lohikauden alkuun on 165 yötä, sitä ennen aukenee Äkäsjoki jo 16 päivää aiemmin, pari hyvää paikkaa jo 134 päivän kuluttua... ja Jäämerihän on nytkin sulana! Ja Vianta. Ja vaikka Muuramenjoki? Siitä en ole vielä kirjoittanutkaan...

Nyt ylös nojatuolista, verkkokauppojen sivut auki ja kaikki pikku nippelit sekä sidontacermekset esille. Kartat oli missä? Nyt on hoppu, perhokalastukselle on aikaa vain loppuelämä, kiire!

- Petteri

14/100 Simojoki, Simo

Tämänhän kirjoittaminen on vähän jäänyt...
Mutta tällainenkin tempaus tuli tehtyä!

14/100 Simojoki, Simo

Tuulelta suojassa, kahvia kuksassa.

Jahansson. Kuinkahan sitä aloittaisi? Varmaankin laiskimmalla mahdollisella tavalla, eli kopioimalla joen virallinen esittelyteksti suoraan toiselta sisällöntuottajalta. Silvuplöö.

"Simojoen yhteislupa solmittiin Metsähallituksen ja Simojoen Nousulohi ry:n kanssa vuodesta 2017 alkaen. Nykyinen lupa kattaa lähes koko Simojoen vesialueet Simon kunnassa. Joki soveltuu kokonsa, virtaaman ja runsaiden koskien ansiosta hyvin perho- ja uistinkalastukseen, mutta myös soutu-uistelu on mahdollista.
Simojoessa on oma luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Jokeen nousevien lohien määrä on kasvanut viime vuosina ja vuonna 2016 nousulohien määrä oli yli 5400 kpl. Aluetta kunnostetaan aktiivisesti, etenkin lohien kutu- ja poikastuotantoalueiden osalta. Simojoki on erittäin hyvä kohde myös harjuksen kalastajalle, elinvoimaisen harjuskannan ansiosta. Hidasvirtaisilta alueilta siiman päähän voi hyvin saada myös ahvenen tai hauen.     
Simojoen alueella on monipuoliset retkeily- ja majoituspalvelut. Alueella on useita huollettuja laavuja ja tulipaikkoja. Retkimelonnan harrastajille Simojoki on myös loistava kohde."

Näin asiaa valaisee Eräluvat.fi sivusto. Samalta sivustolta löytyy myös kohteen luvat, tästä. Missä sitten taas koko Simojoki sijaitseekaan, voit taasen vilkaista kartasta.

Simojoki oli kyllä kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Kymmeniä kertoja joen yli on ajanut muttei koskaan pistäytynyt. Kalan, tässä tapauksessahan tavoitteena oli lohi, kannalta mennyt kesä 2017 oli kaikkiaan kurja. Kalaa ei noussut jokeen. Tai kai noita olisi noussut mutta Houdinin taitoja ei verkkosumassa ole kaikille kaloille annettu. Onneksi joki kuitenkin tarjoili hitusen muuta antia, harjusta ja taimenta tuli sattumana. Taimen pääsi näyttämään ylhäällä mukana ollut varajäsen J(T) kun jäsen J:n kanssa ei aikataulut natsanneet. Oli ruoja käynyt hiukan aiemmin, yhtä hyvin tuloksin.

Käyntiviikonloppuna sää oli muutoin mieluisa, mutta julmettu tuuli puhalsi pitkin jokiuomaa. Ajoittain meinasi ukko lentää nurin, kivikossa telkutessa kerran lensikin. Onneksi Simojoella on pituutta ja mutkia, suojaisiakin paikkoja voi etsiä. Paikat on monesti helposti löydettävissä, tienvarressa on kylttejä parkkipaikoista ja laavuista. Mukavaa se. 

Kuvassa varajäsen J(T) polskuttelee.

Lohenkalastus.

Siitä ovat minua taitavammat saamamiehet kirjoittaneet paljon. Itsellä ei aiheeseen montakaan meriittiä ole, tuskin ainoatakaan mutta Simojoella oli ainakin se riemastuttava puoli että siellä usko itseen kasvoi. Joki on kokonaisuudessaan tällaiselle amatöörillekin kalastettavan kokoinen ja tarjoaa useita mielenkiintoisia paikkoja. Yhden karkuutuksenkin sain aikaiseksi joten kala on mahdollista siis tavoittaa!

Tuon näköisellä Mutantti- perholla tuli jotain monttuasukasta sivallettua. Oma osaamattomuus kostautuu kyllä nopeasti, leikki oli ohi noin 10-15 sekunnin jälkeen, ihan kuin makuuh.. siis juoksukilpailuissa.

Aamuisella laavulla. Vesisateesta huolimatta yö kuivana ja kamat suojassa.

Entäs arvio!

Luvat: Erälupien verkkosivuilta, linkki ylhäällä. Jos lohenkalastukseen vuorokausilupa on vaivaiset 15€, ei se todellakaan ole liikaa. Muutakin saatavaa joessa on, joten väittäisin että kohtuullisen halpaa on. Odotuksissa vain vahvemman lohennousun vuosia.

Saalis: Harjuksia muutama, pientä taimenta, ahventa... Ei varsin tällä kertaa mitään kehumista. Mutta komeita lohen pintakäyntejä myös. Kyllä siellä kalaa on. Osaavammat ottakoon.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee varsin lähelle. Selkeästi merkityt parkkipaikat helpottavat, kävelymatkat inhimillisä jopa kahluuhousuissa.

Palvelut: Alueella laavuja jotka siistejä. Polttopuita hiukan vähänlaisesti, loppukausi oli jo käsillä. Totuushan on että sesongilla ruuhkaakin saattaa olla.

Tappiot: Muutamia perhoja. Synkällä siimalla koitti pyynnöksiä upottaa, kiviä löytyy. Kunniakin meni kun tempaisi voltit rantakivikossa.

Kalan kilohinta: Rallivolvo 2.0 kuljetti inhimillisellä hinnalla, luvat edulliset, evästä ostettiin maltillisesti... Mutta onhan sillä kalalla hintaa. Jos haittaa, mene markettiin.

Summaus: Simojoelle kääntyy tieni myös tulevana kesänä, jossain vaiheessa. Ehkä tällä kertaa jo alkukaudesta?


- Petteri

Tilastollisia tappioita

Jo vain. Näitä olen luvannut raportoida, sillä realismi miehen poissa tieltä pitää ja mielen sopivan nöyränä. Ei ole perhokalastelu aina naminamia eikä happy mealia.

TILASTOLLISIA TAPPIOITA

Kun paljon tekee, paljon myös sattuu. Jos olisi kiltisti kotona, niin ei mitään karvasta sattuisi. Paitsi jos ihan tarkkoja ollaan, suurin osa tapaturmista ja äkkikuolemista tapahtuu juuri kotona tai sen välittömässä läheisyydessä. Siksi kannattaakin muuttaa pois kotoa. Öhö öhö.

Tämän blogin elämänkaaren tässä vaiheessa luettelen autuudella kaikkea mitä on matkalla särkynyt, kadonnut, varastettu tai vain mystisten välinetonttujen mukaan joutunut. No en kaikkea sentään. Mutta hieman varoituksen sanaa sille joka lajia pohtii.


Perhot.
Niitä menee. Sormet ruvella väännät talven pitkät illat, ja tietenkin kesäaikaan aina kun et joelle pääse, mutta sinne ne menevät. Ahdin valtakuntaan. Kiviin ja uppotukkeihin, pohjan risuihin. Ei niitä juuri kalat vie. Hittolainen, rannan pajut ja koivutkin syövät enemmän perhoja kuin kalat! Viimeisimmän kalastuspäivän tappio oli puoli rasiaa. Kiroilin.

Siima.
Ensisijaisesti perhotappioiden myötä kuluu eniten perukesiimaa. Joka perhohävikki lyhentää tapsia. Ja perhon vaihto. Ja päälle tallominen. Se päälle tallaaminen on myös mainio keino päästä vaihtamaan myös perhosiimaa! Ai sitä nautintoa kun nastoitetulla kahluukengällä vähän uuden siiman päälle hieraisee könytessään. Mmm-mmm! Herkkua! Vietävät maksavatkin vielä mersuja.


Kahluukamppeet.
Kulutustavaraa. Reilulla ylipainolla kun osoittaa evolutiivista ylivoimaansa ja muuntautuu ihmisapinasta ihmismursuksi kivikossa... Reikä! Ja parhaimmillaan tuntuu että reikä tulee pöksyihin kun pahasti katsoo. Eikä tarvitse edes katsoa housuja. Reikä tuli. Vettä kengässä; tuttu peli lapsuudesta, tuttu peli myös nyt aikuisuudessa, muttei enää niin lysti.

Vapa.
Tämän vuodatuksen suurin syy. Räks. Kaunein ääni jonka voi kalassa kuulla. Ei ole. Tässä juuri lempivapanaa katkoneena on olo ankea. Tuleepa kalalle hintaa. Joskus olen katkaissut vavan kesken heiton hujauttamalla sen puuta vasten huolimattomuuttani, tiedänpä vavan päälle kaadutunkin. Itse en vielä ole auton ovella vavalle pahaa tehnyt mutta kai senkin aika tulee.

Kelat.
Miten niin tärkeä kapistus voikaan niin helposti jäädä jollekin kivelle tai kannolle kalapaikan rantamilla? Kertokaa nyt ihmeessä! Ja miksi se Jäämeressä uitettu kela ei vaan enää halua olla entisensä? Minä purin, pesin, kuivasin ja rasvasin! Miksi sinä et enää toimi kuin uutena? Ja miksei keloissa voi olla paikannusjärjestelmää? Hä? Kysyn vaan!

Sekalainen tingeltangeli.
Sitä tuntuu menevän. Elämä on kuin toisintoa Hannusta ja Kertusta, leivänmurujen sijaan tie koskelle ja sieltä takaisin kotiin on merkitty pihdeillä, siimaleikkureilla, haavinvapauttimilla, kidanavaajilla, pipoilla, hansikkailla, hupparilla, irtopainoilla, sytkäreillä, termoskannuilla... Jos sen voi mukaan ottaa, sen voi hävittää! Tai sitten hetkeksi laavulle jätetty eväsreppu lähtee itsestään tutkailemaan uusia maisemia. Eihän nyt kalapaikoissa kleptomaaninalkuja lie? Saattaapa jopa olla.

Rahat ja maine.
Lompakko huutaa pelastajaa aina kun verkkokaupan sivuilla hiirikäsi tekee töitään. Ja ne kalaluvatkin. Nekin pitää ostella. Ralli-volvo, niin entinen kuin nykyinen, on vaatinut myös evästä, miehen lailla. Kumpi lie syönyt sitten enemmän. Ja se maine. Kun tutut ja tuntemattomat tietävät että sinua on tauti purrut ja vain sääliviä katseita saat. Omassa olohuoneessanikin jouduin istumaan ja kuuntelemaan kuinka jopa golf on järjellisempi harrastus! Kyllä närästää.

En tiiä... kylläpä taas korventaa.
Taidan lähteä kalalle. Rauhoitun ja on mukavaa.


Tässä yhteydessä kiitoksen sana:
Mielenrauhan ja harrastusmukavuuden lisääjänä tänään on toiminut Vision Fly Fishing. Vapa meni poikki, ihan itse syypää olen siihen. Yksi puhelinsoitto asiakaspalveluun ja kymmenen minuutin kuluttua varustetappiosta tuli tekstiviestillä lähetystunnus, uusi osa katkenneen tilalle tulossa postissa. Näin pitää asiakasta palvella, olen kiitollinen.

Suosikaa suomalaista.

Petteri.

Kairijoki, Jounin retket part. 1

Tällä kertaa, niinkuin oikein on, annan tilaa perhoseuramme, maineikkaan Cock Josephsien toiselle perustajajäsenelle. Tätä en laske kuuluvaksi omaan 100 kohdetta- projektiini, ainakaan vielä ennenkuin ehdin käymään, mutta kerrottakoon tässä tämänkin paikan ihmeellisyyksiä.

Kirjoitusvuoroon Jouni Alaraatikka, olkaa hyvä!

KAIRIJOKI 21.-23.7. 2017

Kairijoki on hyvin matala, kahlattava joki jossa asustaa taimenta ja harria pääasiallisena kalana.
Harmaanieriään on myös mahdollisuus ja sille ei joessa ole alamittaa määritetty.

Saapuminen Kairijoen eräkeskukseen perjantai-iltana klo 22.30. Navigaattori näytti kolmella eri
internetistä löytyneellä osoitteella väärin. Tienvarsikyltit sen sijaan oikein joten paikalle löydettiin suhteellisen helposti, ensin seikkailtuamme Saunakoskella 10 kilometrin lenkki. Näytti muuten hyvältä kalapaikalta.

Savukosken tieltä 35km soratietä, joka oli varsin hyvässä kunnossa. Asuntoautolla kuljettuna astiat löysivät kaapissa varmasti omat paikkansa. Auto parkkiin pusikon piiloihin. Parkin hinnaksi tulee sähkön kera 15€ yö, ei siis kallista! Lisätietoja kairiver.com.

Eräkeskukselta soitin etukäteen luvat Korvatunturin alueelle, 12€ vuorokausi. Löytyivät kivasti
kirjekuoresta valmiina. Luvat saa myös eräluvat.fi-palvelusta. Keskuksen kohdalla kalastus kielletty
aikuisilta, lasten poolia 400 metriä sillan alapuolella, yläpuoli pyhitetty perhokalastukselle 3,6 km
yläjuoksulle.

Yökalassa käytiin, Lauralle ensimmäinen tärppi muutaman heiton jälkeen, karkuutti kalansa. Pinkki
murkku oli suotuisa perho yöllä, kuten myös Royal Wulff. Zululla oli tullut samana iltana puolitoista
kiloinen taimen. Isäukon uistimenheitto ei tuottanut tulosta, ruoppaus on kuulemma hyvä harrastus.
Ensimmäinen oma kalakosketus kuudennella heitolla, alamittainen harri. Koskien niskoilla oli kiitettävästi hyönteistä ja erilaista perhosta, huomiselle siis oikein hyvä pinturikeli, toivottavasti. Parin tunnin tärppeilyn jälkeen oli aika siirtyä iltapalalle ja unille.

Kokonaissaldona yöpistolle oli neljä alamittaista harria ja yksi taimenen planttu. Ei siis syömäkaloja.

Maisemat oli hienoja, rannat ei ollenkaan pusikkoisia, heinikkoa sen sijaan kyllä. Joessa kahlaaminen
on helppoa, montut löytyivät jopa hämärässä ja hyvällä tavalla! Vettä joessa 10-210cm, pohja nyrkin
kokoisia kiviä, sorakkoja ja isoja lohkareita. Vesi oli korkealla n. 20cm.

Kairijoesta on joskus suunniteltu tehtävän Suomen parasta harjusjokea ja sitä on kunnostettu paljon.
Jokivarressa juttelin erään kalastajan kanssa, kertoi käyneensä 17 vuotta joka kesä joella viikon
mittaisen telttareissun. Kalakanta on ollut kokoajan huononemaan päin vaikka kalakantoja hoidetaan
sekä pyyntikokoisin, että poikasistutuksin. Harmillista.


Lauantai, Aamu. Klo 7.49 (liian aikaisin)

Isäukko oli laittanut autosta lämminvesivaraajan vahingossa päälle edellisenä iltana, aamulla autossa
tarkeni, 28 lämpöastetta.
Lämpömittarikuva!

Ei tullut Lapin pojalla kylmä. Aamukahville, hirvenlihakeitto hautumaan ja aamupalahommia. Rouva
nukkui yli yhdeksään, vaikea herätä. Ulkona 13 astetta, hyvä kalakeli luulisin.

Yhdentoista aikaan suunnistin joelle, pilvinen sää. Odotin pientä rakoilua pilvissä että saisi vähän
kuoriutumisia. No, aina voi kokeilla onneaan. Viikon sisällä on joka päivä nostettu mittataimenta, jospa se sieltä meillekin yhden. Hirvikeitto on vihanneksia vaille valmis. Saa hautua. Kalaan!

Iltapäivälle kahden kieppeille meni ensimmäinen reissu, ruokapaussin jälkeen käytiin rouvan kanssa
kalastamassa kilometrin verran jokea, muutama pienen kalan tärppi. Rouva päiväunille ja itse lähdin
vielä yläjuoksulle, ei mittakaloja, vain neljä pikku taimenta ja kuusi harria, joista suurin noin 28,2cm. Yksi pohjakala! (pohja joka liikkuu lujaa)

Tähän väliin näin sellaisen vesiperhosten kuoriutumisen että en ole ikinä nähnyt, harmi kun puhelin tilttasi enkä saanut tästä kuvia. Perhosia oli niskat täynnä ja pikkukalat ahmivat niitä minkä ehtivät,
perhoissani lienee ollut joku vika kun eivät niitä kelpuuttaneet. Mutta hienoa oli!

Kävin herättelemässä rouvan ja isäukon päiväunilta, ei tänne ole nukkumaan tultu vaikka saa sitäkin
tehdä..

Illalla alkoi aurinko paistaa ja suunnattiin toiselle puolelle jokea, kalastettava matka oli noin kilometri, joessa hyönteistä... Ja kuinkas kävikään, pikkukaloja monta. Hermo oli lähellä mennä kun kalaa ei vain yksinkertaisesti tule, pieniä on ikävä olla kiskomassa ja kiusaamassa. Isäukolle Uistinhukka numero 1. Uistimella tuli myös näitä pieniä kaloja, eräs n. 10cm taimenenpenikka oli kiskaissut kolmihaarakoukun kokonaisena suuhunsa, irroittaminen työlästä, hyvin todenäköisesti tämä kala ei kauaa jatkanut matkaansa.

Aika mennä paistamaan iltapalamakkarat läheiselle laavulle, jossa puut olivat valmiina, tosin itse piti
halkoa noin 30 cm halkaisijaltaan olevia pöllinpätkiä. Kalastelin vielä viimeisen neljä sataa metriä laavulta sillalle, yksi tärppi. Rantoja pitkin pystyi kulkemaan aivan helposti tälläkin puolella jokea, polkuja ei niinkään ollut valmiina. Vähänä kalastajat täällä, luulisi että kalaakin on, paria isompaa tärppiä lukuunottamatta, tyhjää pyydetään.

Kokonaissaldo kolmen kalastajan voimin oli lukuisia tärppejä, 14 kappaletta 10-25cm harjuksia,
muutama pikkutaimen ja yksi 15 cm harmaanieriä. Perjantai-illan ja sunnuntai-aamun väliin mahtui myös noin kilometri tapsisiimaa. Rasioissa ei ole varmaan yhtäkään kuivaa perhoa. Hukkaperhoja yksi. Testatut perhot, kaikki mitä rasioista löytyy, ottikamppeina tuntui olevan PPinkki murkku (very special- malli se) ja Royal Wulff sekä ruskeat tai vihreät nymfit ja pupat.

Sunnuntai, aamu, kello noin 9.47

Kun asiat menevät vikaan, McGyver pelastaa. Taatulla insinööritaidolla paikatut kahluuhousut. Eivät vuoda kalastaessa, mutta eivät kyllä irtoa jalastakaan ilman puukkoa.

Aamukahvit kaasariin ja kotiin.

Kairijoesta jäi kalastuksen osalta aika huono maku suuhun. Kalastettavuus on hyvä, joki on todella mukava kalastaa rannoilta tai kahlaamalla ja sen jokainen monttu ja kiventaus helposti löydettävissä, vesi on todella kirkasta ja kalaakin on, pientä kylläkin. Mittakaloja ei vain löydy. Ei tarvitse tälle joelle tulla toista kertaa.

Suosittelen sekuvain-kalastajalle, kalat kannattaa hakea tullessa vaikka kaupasta tai naapurilta. Meilläkin oli lohenpyrstö suolakalaksi, oli muuten maukasta.
Läheinen Sormijoki on kuulemma kalakannaltaan parempi ja sen saa kalastaa samalla luvalla...

-Jouni

(Kaikki kuvat Jouni ja Laura Alaraatikka)

Väliaikamietteitä

Ulkona sataa vettä. Lämmintä noin 10 astetta. Heinäkuun puoliväli.
Ja minä vain mietin josko lähtisi koskelle.

VÄLIAIKAMIETTEITÄ


Mikähän riivaus tämä perhokalastuksen tauti on? Kun itseään fiksummat pysyvät sisätiloissa niin itse kaipaa kastumaan lisää. Kun toiset sumuttavat itseään tuhannella litralla Offia pitääkseen hyttyset loitolla, itse välttää tartuttamasta itseään turhia hajuja ja kärsii mieluummin sääskiä kuin riskeeraa sen että ehkä kala sit-ten-kin haistaa jotain?

Talvikauden kun joet ovat jäässä tulee ajeltua autolla maaseutuja ja kahlailtua hangessa etimään ensimmäisiä aukeavia koskenniskoja.

Monesti vieläpä turhaan. Niinpä sitä palaa kotioloihin näpläämään itselleen lisää perhoja edellisenä kesänä hukattujen tilalle. Ilta toisensa jälkeen, silmät kivistäen, pienempää ja tarkempaa. Ja mikään ei miellytä omaa silmää.

 Välillä näpertää mielikuvituskuvia, miettii josko ärsyttämällä saisi kalan ottamaan.

Ja saahan niillä. Näemmä ystävämme salakat pitävät näistä. Ei muut. Salakasta lisää täällä.

Sitten taas ostelee uusia koukkuja. On kuulaa, wolframia ja kuparia, mesinkiäkin lie. Koukkuja väkäsellä ja ilman. Ja eikun nyplääti-nyplääti.

Urakan jälkeen tyytyväisenä että tulipa tehtyä. Pari iltaa eteenpäin ja vilkaisu rasiaan. Nämähän ovatkin täyttä skeidaa. Tuli jollain foorumilla nähtyä parempia. Tarpeet esiin ja taas uusia.

Ja sama näytös kohta.

Sitten instagram päälle ja katselemaan gurujen töitä. Ja taas itse lisää. Ja itsekin instaan koska tekee mieli päteä. Ja sitten taas hävettää.

Kierre on valmis.

Mutta pian koittaa kevät!

Vielä ovat rannat lumessa ja joki kohmeinen. Kahlata ei tee mieli mutta heittämään! Kala on vedessä, siellä se on! Muttei syö. Käydään siis turhia reissuja. Mutta ei haittaa vaan naurattaa. Kaikki mitä saadaan. Jopa väärtini Jounin multihauki.

Naarataan siis poikki kaikki talven jätteet. Ihastellaan kivenkoloja ja virran monttuja. Ja sitten tulee tulva.

Joet tulvivat. Tuovat mukanaan kaiken. Roskat. Uppotukit. Rantasaunat ja liiterit. Järki sanoo ettei täältä kalaa tule mutta eikun sekaan. Miestä jokeen. Ja kalaa ei tule. Mutta ei haittaa. Ollaanpa perhokalalla.

Kunnes kesä alkaa. Sieltä se löytyy se syy hulluuteen. Kymmeniä reissuja turhaa huitomista. Ja sitten ehkä vihdoin kala rannalla. Salakka. Tai harjus. Ahven. Särki. Hauki. Tuurillaan taimen. Ei koskaan lohi. Vielä.

Mutta siksi. Siinä syy hulluuteen. Asiaa ei haittaa hyvät ystävät joiden kanssa aikaa vietetään. Ei jokivarsien maisemat, ei luonto ympärillä.

Simon Cooper, ameriikkalainen perhokalastusmies on kirjoittanut:
"I suspect like me, you know in your heart of hearts that fly fishing is possibly the most inefficient way to catch fish as yet devised by man. If we had to capture fish to survive, the fly fishermen amongst us would be the thinnest and hungriest of the population."

Eli vapaasti käännettynä, "uskon että tiedät minun laillani että perhokalastus on ehkä tehottomin tapa pyydystää kalaa mitä ihmiskunta on keksinyt. Jos kalastaisimme ravinnoksemme, perhokalastajat olisivat laihimpia ja nälkäisimpiä joukossamme."

Onneksi emme. Saa rauhassa olla pönäkkä. Ystävien seurassa.

Kohtahan tulee taas syksy ja pitkä kylmä talvi. Kierre alkaa uudestaan. Nettikaupan sivut auki, välineitä hamstraamaan. Ja lisää perhoja.

Enkä kyllä edes halua parantua. Ähäkutti.

Petteri

13/100 Konnuskoski, Leppävirta

Lapsuuden maisemiin. Tämän kosken rannalla on tenavana tullut käytyä kesäretkeilemässä monen monituista kertaa. Nyt paluu, eikä turhaan!

13/100 Konnuskoski, Leppävirta

Konnuskoskesta osaa lupasivut kertoa seuraavaa:

"Leppävirralla Konnusveden ja Unnukan välissä pohjoissavolaisessa kulttuurimaisemassa kuohuu monimuotoinen Konnuskoski. Kosken etelärannalla on Konnuksen kanava, jonka kautta kulkee väylä Saimaalta Kallavedelle, joten Konnuskosken läheisyyteen pääsee myös veneellä kauempaakin. Alueella palvelee kesäisin myös Kesäkahvila Konnustupa, jossa voi viihtyä hyvän ruoan, juoman ja viikonloppuisin järjestettävien tapahtumien ja kesäteatterin merkeissä.

Konnuskosken alueella on kolme erilaista koskea sekä tasaista virta-aluetta, jotka muodostavat mielenkiintoisen ja monimuotoisen vapakalastusalueen. Pirttikoski ja Emäkosken yläosa soveltuvat hyvin perhokalastukseen ja Koivukoski heittokalastukseen. Koskien alapuolinen virta-alue on suosittua soutu-uistelualuetta. Konnuskosken saaliit perustuvat pienpoikasistutuksiin ja luonnonlisääntymiseen ja alueen tavoitelluimpia saaliskaloja ovat taimen ja kuha." -Eräluvat.fi

Tuosta linkistä siis löytyvät myös luvat alueelle.

Viimeksi olen Konnuksella käynyt entisen työkaverini kanssa yli kymmenen vuotta aiemmin. Tuolloin olin itse liikkeellä virvelimiehenä ja toverini perholla. Kosken äärellä löimme vetoa siitä että mikäli toverini saa perholla taimenen ennenkuin minä ul-vehkeillä, ostan perhovälineet itselleni vaikka teininä vannoin etten koske niihin enää. Näin pääsi tapahtumaan. Siitä eteenpäin onkin ollut menoa...

Käyntipäivä oli erityisen lämmin ja aurinkoinen 8.7.2017. Pari aiempaa päivää olivat olleet kylmiä ja sateisia joten usko siihen että koskessa on kalaa oli suuri. Eikä usko tällä kertaa ollut katteeton!

Tänä mainiona päivänä käytin vapautettavana kuusi taimenta! Pienin oli hieman yli 30cm sisupussi ja suurin 48cm, lihava, salmiakin muotoinen salakkatroolari.

Koskessa on myös muuta järvikalaa runsaasti. Hauesta oli varma havainto (astuin melkein päälle matalassa kahlatessani) ja kalakaveri päästeli haavistaan parikin todella kookasta säynettä. Iltahämärän tullessa ja vesiperhosten leijaillessa veden päällä oli säyneiden järjestämä pintominen melkoista kuunneltavaa. Perhosiimassa tarjoavat myös mainiota taistelua!

Kuvassa kalakaveri juuri haavinut noin kahden kilon säyneen.

Tämän kalastuspäivän tulee muistamaan pitkään. Hyvä sää, hyvä seura, hyvää kalaa, hyvää elämää!

Arviointi!

Luvat: Erälupien verkkosivuilta, linkki ylhäällä. Itsellä oli tällä kertaa 12h lupa, hinnaltaan 20€. Luvan voi ostaa myös mobiililla mutta kenttä on paikka paikoin heikko. Osta verkkokaupasta ennakkoon. Lupiahan myy myös manuaalisesti myös Leppävirran Neste.

Saalis: Lukuisia särkikaloja. Isoja säyneitä. Kuusi taimenta! Kaikki vapautettu. Muutama ahven. Eli runsaasti tapahtumia.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee varsin lähelle. Konnuskosken hankala puoli on että koko koskialueen kalastamiseksi tarvitset veneen, jolla tehdä siirtymiä saaresta toiseen. Veneen vuokraaminen ei kuitenkaan ole yleisten tietojen mukaan mahdollista.

Palvelut: Alueella laavu jonka käyttö kuitenkin näkyy, hitusen on epäsiistiä. Kanavan puolella on myös erinomainen kahvila jossa voi piipahtaa halutessaan.

Tappiot: Yksi perho. Keskeltä virtaa tinseliperho tarttui johonkin joka tuntui pohjalta. Paikassa jossa on yli 2m vettä. Ja sitten pohja liikahti poikkivirtaan ja peruke poikki. Oletuksena hauki vei. Haukia on nimittäin paljon.

Kalan kilohinta: En kykene laskemaan. Yhteispaino kaloilla oli kuitenkin kiloja. Lupa 20€. Matkakustannukset inhimilliset, bensiiniä noin 20 litraa, ralli-Volvo 2.0:lla. Kaikki kalat kuitenkin vapautettu joten voidaan myös tulkita kilohinnan olevan infernaalisen korkea.

Summaus:Konnus. Kuinka olen laiminlyönytkään sinua kaikki nämä vuodet? Menen uudelleen, mieluusti pikaisesti.

Hienoja päiviä. Kiva olla elossa.

Petteri

12/100 Kaalamakoski, Muonionjoki, Muonio

Tähän mennessä paras paikka jossa olen Väylällä kalastanut!

12/100 Kaalamakoski, Muonio

Tälle paikalle en olisi kenties osannut koskaan suunnistaa jollei paikallinen ystäväni olisi minua sinne kertaalleen ajattanut. Laitanpa siis teille Googlen tarjoaman karttakuvan, olkaa hyvä. Lupatiedot ja muut knopit samat kuin aiemmin.

Jostain tyhmästä syystä en tällä reissulla älynnyt ottaa yhtään kuvaa itse koskesta mutta mene itse paikalle katsomaan. Niin.

Kaalamakosken kohdalla Väylän leveys hieman rauhoittuu ja joki kapenee pitkälle koskipätkälle. Tai itse asiassa koskia on useampia, joiden välissä suvantoalueita joilla venemiehet pyörivät. Tälle vuodella ja käyntikerralle olivat lohiparvet jo vylpytellet Muonioon asti, joten joella näkyi muitakin. Rantamiehenä olin tosin ainoa, kovasti opportunistia perhovälineineen tuijoteltiin.

Päivämäärä käynnille oli 27.6. Aiemmin mainittu ystäväni oli mökillään jälkikasvunsa kanssa ja kehotti pyörähtämään. Kutsua totellen siirryin paikalle uudistuneella ralli-Volvolla, suoraan kahvikupin ääreen.

Koska paikka oli itselle uusi, annoin ystäväni pojan suorittaa minulle perhovalinnan, eikä se turhaksi jäänyt!

Suoritin paikalla kaksi laskua, eli siis heittelin kosken läpi niinkuin nyt vain osasin räpeltää. Välillä kesken kalastuksen minulle tarjoiltiin kahvia suoraan joen rantaan sekä kotona tehtyjä lihapullia (siis jonkin toisen kotona) hiukopalaksi. Luksusta!

Ensimmäisen laskun aikana sain jonkin tarttumaan jopa hetkeksi! Vapa niiasi syvään, pari jumputusta ja irti. Kalaa siis! Hihii, hohoo! Sattumaa tai ei, mutta usko siihen että omat värkit ja opit kohdallaan nousi kummasti. Hymyilytti.

Ennen kaikkea, se mikä suuresti itseä naurattaa on, että reissulla sain myös ensimmäisen kalani kaksikätisellä. Kuva todisteena. Perhona ystäväni pojan valitsema Red Francis, sama mikä ylemmässä kuvassa näkyy.

Kuvassa aito Väylän hauki. Heh. Haukikin on kala, tätä en vapauttanut vaan söin. Hyvää oli.

Arviointi!
 
Luvat: Erälupien verkkosivuilta, yhteislupahommia. Linkki jo ylempänä.

Saalis: Yksi karkuutus ja yksi hauki. Paras saalis tähän mennessä lohihommissa!

Paikalle pääsy: Autolla pääsee vaikka koskeen asti. Ruotsin puolella kyläyhdistyksen rakentamat erinomaiset ja siistinä pidetyt laavut aivan rannassa. Kunnioittakaa talkoolaisia ja pitäkää omat jäljet siistinä myös.

Palvelut: Laavuja jotka ovat huollettuja.

Tappiot: Ei tappioita, pelkkää voittoa sielulle.

Kalan kilohinta: Hauki on kala. Joten tulipa kerrankin ihan laskettava hinta. Hauen kilohinta tänä kesänä 40€/kg. Itsellä siis lupa yhden kunnan alueelle eli 60€/kausi. Saalis tähän mennessä hauki 1,5kg. Ihan itse laskin.

Summaus:
Maailman parhaita paikkoja. Helppo saavuttaa. Miellyttävä kalastaa. Edullista.
Arviointiin vaikuttaa myös kovasti ystäväni mökki eräällä maailman kauneimmista paikoista, hyvä seura ja hyvät tarjoilut. Olen kiitollinen niin monella tapaa.

Olipa herkkää.

Petteri.

11/100 Saarenniva, Muonionjoki, Kolari

Lohen kalastus. Perholla. Jaahans...


Aiemminkin olen toki Väylästä, mainiosta rajajoestamme kirjoittanut. Miksen siis taas? Kun joella on satoja kilometrejä ptuutta, voinee paikkoja esitellä useammankin. Varsinkin kun maisema vaihtuu kovin.

11/100 Saarenniva, Kolari


Vuosi 2017 on ollut merkittävän heikko lohivuosi Väylällä. Nousumäärät ovat olleet pienet, vesi ollut todella korkealla. kalastus on ollut vähintäinkin haastavaa siis. Nousumääriä voit ihastella vaikkapa Luonnonvarakeskuksen sivuilta, eli tästä. Sitten taas mistä huono lohivuosi johtuu, voit keskustelua kyllä seurata kaikista mahdollisista medioista... Ei puututa nyt siihen.

Saarennivan "löysin" edellisenä syksynä maastoa tiedustellessani, vinkin perusteella. Tuolloin päivämäärä oli niin myöhäinen ettei lohikausi enää ollut voimissa, joten tätä kesää tuli odotettua kovasti. Tosin lohi ei tullut. Niitä saatiin odottaa.

En käytä tässä nyt tilaa itse joen esittelyyn, sen voit lukaista vaikkapa täältä. Yhteisluvalla mennään, samasta linkistä löydät lupatiedot.

Itselle kyseessä oli lähikohde. Kotiovelta autolla alle 10 minuuttia ja olit jo joen rannassa. Olitpa sitten Suomen tai Ruotsin puolella. Kaksi eri pistoa tein, toisen 13.6. ja toisen 27.6., kummallakin käynnillä saldo oli sama, eli 0 kalaa. Yllättäen.

Saarenniva on Kolarin kylältä Väylänvarrentietä hieman etelään. Kohdalla on pieni saari joka jakaa joen kahteen osaan, Ruotsin puolella on leveämpi haara ja suuri matalikko, Suomen puolella kapea haara joka on syvempi. Suomen puolta voitanee pitää päähaarana nousevalle lohnakkeelle, tosin tämän kesän vesitilanteella ei lie ole ero hyvinkään selkeä ollut.

Kun vesi oli laskenut riittävästi, pusikkoinen ranta ei ollut enää este kaikelle kalastukselle. Tiheän puuston ja pajukon läpi rantaan, muutama askel veteen ja huitomaan. Kylmä oli, kalaa ei tullut. Kuitenkin! Vaikka paikka on pieni ja vähäeleinen ja joen leveys näilläkin kohden on masentava perhomiehelle, on paikka silti mielenkiintoinen. Soutajat pyörivät nivan niskalla rinkiä ja kalaakin tulee. Yksittäiselle kävijälle varmaankin Kolarin kohdilla helpoin heittopaikka saavuttaa. Linkin paikalle tarjoilee Google Maps, ole hyvä.

 

 Arviointi!
Kuinkas arvioit. En tiedä nyt. Yhteislupa on edullinen, paikka oli itselle helppo saavuttaa mutta kehno lohikausi antaa miinuksia joka suuntaan. Asioita joihin et voi vaikuttaa ja jotka eivät täyttä kuvaa anna.

Ehkä arvioksi kelpaa se, että menen uudestaankin.

Seuraavaksi jotain toista paikkaa. Lohihommia kuiteskin.

Petteri

10/100 Viannankoski, Maaninka

Hyvänen aika!
Luvassa esittely jostain Napapiiriä eteläisemmästä kohteesta!

10/100 Viannankoski, Maaninka

Tämähän oli entuudestaan itselleni tuttu paikka. Aiemmin asustelin Kuopiossa, tuossa ihanaisessa maailman pääkaupungissa ja tuli joskus silloisen työkaverin kanssa koskella pyörähdettyä. Autoileminen paikalla on hyvinkin helppoa, asfalttiväylä kuljettaa aivan äärelle asti. Karttalinkki paikalle vaikkapa tässä.

Alueesta kerrotaan esimerkiksi Metsähallituksen sivuilla jopa sen verran, että "Lyhyt, mutta kalalle mieluisa kulttuurikoski. Siilinjärveltä tietä nro 77 Viitasaaren suuntaan 30 km. Koskella 6 kalastajan kiintiö, joten varmista lupien saatavuus ennakkoon." (Eräluvat.fi)

Seuraavan kuvan olen anastanut Viannankosken kalastajien facebook-sivulta (täältä) jossa päivitettyä tietoa kosken kulloisestakin tilasta on kohtuullisen hyvin. Omissa kuvissa ei näkynyt maisemaa kosken katkaisevalle padolle. Kuva on otettu muuten samana päivänä kun itse olin paikalla, eli 14.4.

Nyt kun ollaan taas luvallisemmissa kuvissa, alla näkyykin oikeastaan samoilta jalansijoilta otettu kuva koskesta alavirran suuntaan. Lyhyesti alueen voi kuvata vaikkapa:

- Pato, jonka juoksutusluukuista on kiinni kosken vesitilanne. Leveyttä noin 50 metriä, pituutta noin puoli kilometriä. Patoluukkujen alla kosken kiivain osa, maantisiltaa alittaessa koski rauhoittuu. Kalastaminen tapahtuu Siilinjärven puoleiselta (itä) rannalta, toiselle puolelle ei jalka saa koskea. Saavuttaessa paikalle heti laavu ja tulipaikka. Vanha juoksutuskoski, korkeat kivetyt rantavallit, varovaisuus suotavaa. Kosken alaosa mielenkiintoisa, usein selkeästi vähemmän kalastettu.

 Paikan pääasiallinen kalastettava laji on kirjolohi. Solvatahan sitä toki saa, mutta parhaimmillaan mielenkiintoisa kalastettava kala ja varsinkin aikansa joessa vylpytelleenä, varsin maittavakin! Paikka jossa siis ruokakalan voi ottaa hyvällä omalla tunnolla. Viannankoskeen nousee myös taimenta, joten myös puritanisteillekin löytyy ajanvietettä. Urheiluhenkisemmät taas voivat kesällä leikkiä myös lahnojen ja haukien kanssa, mutta erikoisuutena Viannankoskella on varsin korkealle koskeen sopivalla vedellä nouseva kuha! Ottaa myös perhoon.

Entäs oma reissu? Niinkuin kuvasta näkyy, kyseessä oli kevätpäivän nautintoretki. Perhomiehelle päivä saattoi olla väärä, muut kalastajat saivat tulosta kohtalaisen kookkailla punaisilla Rapalan vaapuilla, itse taas ainoan (varman) sattuman sain ylipainotettuun, lyijyn kanssa uitettuun punaiseen zonkeriin. Muutoin oli itsellä hiljaista. Välillä tuli lunta mutta paistoipa aurinkokin, jos ei muulloin niin kahvilla istuessa. Hyvin kävi sekin.

Arviointiosuudesta tulkoon selkeä:

Luvat: Erälupien verkkosivuilta, tästä. Siellä myös tiedot kiintiöistä, alueen kartat ja selkokielellä alamitat ja kalastuksen säännöt. Kyseessähän on siis ns. "korttikoski" eli lupien määrä on rajoitettu, samaan aikaan ei montaa vavanheiluttajaa ole. 20 euroa on 6 tuntia, 25 eurorahaa 12 tuntia, 35 euroa vuorokausi. Jokaisella omat kiintiönsä. Voi vaikuttaa kalliilta mutta jos raha menee paikan ylläpitoon ja kalaistutuksiin, niin puoltaa kyllä paikkansa.

Saalis: Tyhjää huidoin. Kuinka ollakaan.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee vaikka koskeen asti. Viisi metriä autolta laavulle. Ei kuitenkaan sovi kovinkaan huonojalkaisen paikaksi, liikkuminen joen partaalla on paikoittain haastavaa.

Palvelut: Laavu ja (ainakin tällä kertaa hyvin) polttopuuta. Kesäaikaan lähistöllä kahvila. Jos on, käykää. Pitää tukea maaseutuyrittäjiä. Toivottavasti on tuoretta pullaa. Saisi luvan olla.

Tappiot: Perhoja. Juuri se aiemmin mainittu punainen zonker.

Kalan kilohinta: Edelleen, kirjolohi on halvempaa kaupassa. Kuitenkin, vapa-ajan vietto vapaa-ajalla virtaveden äärellä on kyllä tuon arvoista.

Summaus:

Jos erämaata etsit, ei paikka ole sinulle. Jos haluat yksityisyyttä, paikka ei ole sinulle. Paitsi jos raha riittää, varaa vaikka koko koski itsellesi. Mahdollista sekin. Viannankoski on kuitenkin omalla tavallaan arvokas paikka. Se on suurkaupungin läheisyydessä sijaitseva, maaseudun keskellä oleva kalastuskohde, jossa aloittelijan on helpohko päästä tutustumaan virtavesien kalastukseen. Kalaa istutetaan sen verran runsaasti, että kosken täydellinen tyhjeneminen on epätodennäköistä. Vedenkorkeudesta riippuen kalastettavia kohtia löytyy eri puolilta, samoin eri kalalajeja. Erityisen miellyttävänä pidän, että alle 18-vuotiailta lupamaksu on puolitettu.

Aion käydä tulevaisuudessakin, se taas mikä kohde on seuraavana kertomusten kohteena, en tiedä vielä varmaksi itsekään!

t: Petteri 

9/100 Jäämeri

9/100 Jäämeri.

Perhokalastus on kummallinen harrastus.

Vasta tänään kalavälinekaupassa Kolarissa myyjättären kanssa keskustelin, että perhokalastus lienee ainoa harrastus jossa on täysin järkevää tuhlata 100 euroa höyheniin, ostaa taas hieman lisää mustaa karvaa ja perustella itselleen että uusi vapa on järkiostos mutta vanha vapa täytyy vain päivittää uudella kelalla ja että muutama sata kilometriä tyhjän pyytämiseksi on hauskaa.

Onhan se!

Ja kun kalastuksen kaipuu on kova, ovat kovia myös lääkkeetkin! Jäämeri! Siellä uiskentelee merinen taimen, vylypyti vylypyti laittelee pitkin rantaviivaa se!

 Pitemmittä puheitta, kamat kassiin, kalakaverin kanssa taas hetken mielijohteesta liikkeelle kun kummallakin kaipuu kalavesille kova ja kohti Jäämerta.

Lähin paikkahan itselle Jäämeren rantaan on hurauttaa Skibotniin, ihan tuosta Kilpisjärven kautta ja etsiskellä sopiva rantapaikka. Lupia nykyisellään ei rannalta kalastamiseen Norjassa merellä tarvitse, joten lupapoliittisesti retki on huokea. Vaivainen 700km yhtenä päivänä autossa, edestakaisin mentäessä ei myöskään Pohjolan ihmiselle liikaa ole. En sano silti että joka päivä ajelisin. En aja.

Meritaimenen sielunelämästä osataan satunnaista lukijaa valaista monellakin foorumilla mutta summaampa tähän nyt ihan vasta-alkajalle, kuten itsekin olen, sopivan tiiviin paketin.

1. Luvat. Norjassa merellä et tarvitse. Kuitenkin! Meritaimen vaatii elämiseensä ja olemiseensa makeaa vettä, joten jokien suistot ovat paikat joita etsitään. Monellakin joella rauhoitusalue voi ulottua rantaviivaa aika pitkällekin. Skibotnelvalla tämä alue on parisen kilometriä kumpaankin suuntaan. Aika pitkällä siis. Kieltoalueet on kuitenkin merkitty rantaviivalle, joten niitä kannattaa noudattaa. Toisilla joilla rajoitus voi alkaa vasta hieman jokea noustua, joten paikkakohtaisesti pitää mennä. Merkinnät Pohjois-Norjassa selkeähköjä joten ei hätää.

2. Missä taimen? Makeaa vettä pitää tulla. Karttatalkoissa löytyy taatusti riittävän leveä joki taimenen halutessaan nousta. Taimen osaa kyllä uida pitkin koko rannikkoa joten makea vesi on lähinnä kalamiehelle apuvälinen suunnistukseen. Sattumakalan todennäköisyys on suurempi jokisuistoissa.

3. Norjalainen ei pidä siitä että talon pihaan tullaan luvatta. Älä siis mene. Tämän ymmärtää heikkolahjaisempikin.

4. Kalapaikka? Rakkolevä on hyvä merkki. Siellä elää taimenen ravinto. Sitäkään ei joka paikassa kasva mutta se on helppo löytää, etenkin laskuveden aikaan.

5. Koska kalalle? Koko vuosi. Kesällä voi olla leppoisampaa mutta Jäämeri on aina kylmä. Nimensä veroinen. Vuorokauden ajoista nousu- ja laskuvesi, niiden huiput etenkin. Netistä löytyy monia aikatauluja aiheeseen, esimerkiksi tämä.

6. Mitä tekee suolavesi vermeksille? Tappaa ne. Ok. Merellä pärjää rakkolevien laitoja kalastellessa ihan perusperhovehkeillä, itsellä luokka 6, Visionin GTfour. Tuulisemmalla säällä luokkaa isompi voisi olla kiva, saa käyttää. Mutta kaikki kallis kuolee suolavedessä. Huuhtele, huuhtele ja huuhtele. Kalastuksen jälkeen kaikki kamat suihkuun, kela auki, siimatkin ulos ja huuhteluun. Koskee myös kahluuvehkeitä.

Näillä ohjeilla pärjää itseasiassa aika hyvin. Tietävämmiltä voi udella perhoja ja enemmän meritaimenen sielunelämästä. Meille riitti nyt mahdollisuus kalastaa, paikkojen etsiskely, hyvät eväät, kahvi, kurjat vitsit, kalojen bongaus sekä tietenkin vuonossa puljaavat miekkavalaat ja pyöriäiset. Ei huonosti se.

Onko ajamisen väärti? On. Subjektiivinen mielipide. Kalan saat helpommalla marketista. Mutta jos vaikka Pohjoisen loma on edessä, miksei sitten viettäisi samalla päivää sellaisissa maisemissa joita ei kotinurkilla ole?

Kuvassa kirjoittaja ihastelee kylmää maisemaa ja pelkää taimenta. Heittoetäisyydellä oli niin iso taimen, että minkäänlaista uskoa omiin mahdollisuuksiin ei ollut.

Kausi 2017 alkaa!

t: Petteri

Vielä ennen talvea

Kerhon reissu, hyvä reissu.

Iloluontoinen perhokerhomme Cock Josephs lopetti kauden tyylillä. Omissa maisemissa, tutuilla paikilla, tutuilla eväillä (Kivikylän aurajuustolihapullat, voi veljet!), kahvilla ja tiimilaseilla. Onko parempaa?

Palovaara, Ounasjoki. Kylmä oli, mutta loppusyksyn aurinkoinen päivä jaksoi vielä helliä. 29. lokakuuta on jo varsin myöhäistä syksyä, varsinkin kun parin viikon päästä muutoin terve mies oli jo siirtynyt hiihtoon.

Eväät tosiaan kohdillaan, lunta ja pakkasta, työvälineet vielä viimeisellä reissulla ennen talvisäilöön siirtymistä. Sydämessä outo haikeus seuraavaa kevättä odottaessa mutta samalla myös tolkuttoman tyytyväinen mieli pitkästä taaksejääneestä kalastuskaudesta. Kymmeniä reissuja, jokunen kalakin ja paljon uusia paikkoja sekä kehnoja vitsejä. Kerhokin perustettiin, siitä voit lukea lisää täältä, tai seurata sen toilailuja esimerkiksi facebookitse (is it even a word, it is now!).

Tiimilasit päässä vielä kauden viimeinen uhmakas räppiposeeraus. Ei se tästä.

Kalakaverin kauden viimeiset heitot hyiseen jokeen. Kevät tulee taas kun sen aika on.

Kiitos menneestä kaudesta, 

t: Petteri

8/100 Tuulijoki, Kolari

Ylläsjokeen liittyen!

8/100 Tuulijoki, Kolari

Täysin ennalta tuntematon paikka oli kyseessä. Ylläsjoen harhailu antoi karttaa lukiessa olettaa että lähistöllä voisi olla muitakin kivoja pieniä jokikohteita. Ja olihan niitä!

Vain noin kilometrin päässä, metsän keskellä sijaitsi Tuulijoki, eräs Ylläsjoen ylempi haara. Ensimmäinen käyntipäivä kohteessa oli jo syyskuun loppua mutta interpentin tietojen mukaan joessa ei ole rauhoitusta (taimenet toki kannattaa silti laskea takaisin, kuturauha se pittää olla), joten harjuksen kimppuun kävi tiemme.

 Sijainnista, luvista ja ajo-ohjeista voit lukea suoraan Ylläsjokea koskevista ohjeistuksista. Klikkihaukkana linkitän lukijan suoraan omaan blogiini, ähäkutti. Luvat ja ajo-ohjeet siis näppärästi sinulle tästä.

Muutoin joki on toisinto Ylläsjoesta, sillä erotuksella ettei mökkiasutusta näy eikä kuulu vaan tunnelma on paljon erämaisempi. Soiset ja pusikkoiset rannat edellyttävät viitseliäisyyttä rämpimiseen mutta jo muutamassa minuutissa kalastettavia kohtia löytyy mukavasti.

Allaolevassa kuvassa on innostunut, pöllästynyt kalakaveri ja koko kauden 2016 suurin harjus. Voidaankin todeta käyntikohteen vähintäänkin yllättäneen satunnaiset kalastelijat!

On pollean näköinen keski-ikäistyvä möhömaha siinä. Niin. Ei kateutta.

Arvioksi siis:

Luvat: Metsähallituksen Länsi-Lapin viehelupa. Edullinen on se.

Saalis: Suurikokoista! Kuvassa ei komeile päivän ainoa saalis kuitenkaan.

Paikalle pääsy: Autolla suhteellisen lähelle, hitunen rämpimistä.

Palvelut: Ei ole. Tuo omat. Ota hyvät eväät.

Tappiot: Taas muutama perho. Onpa talvelle tekemistä.

Kalan kilohinta: Tällä reissulla oli kala halpaa! Melkein itku pääsee. Minulta. Sillä minä en saanut mitään. Tietenkään.


Tunnustan että paikka on jäänyt omaan mieleen vahvasti. Erämaan tuntuma, vähäisesti kalastettu joki, saalistakin (joku muu) sai. Niin paljon on Tuulijoki jäänyt kummittelemaan, että tiedän sen olleen vielä eilen jäässä. Lunta oli runsaasti.

t. Petteri