Perhokalastus on kummallinen harrastus.
Vasta tänään kalavälinekaupassa Kolarissa myyjättären kanssa keskustelin, että perhokalastus lienee ainoa harrastus jossa on täysin järkevää tuhlata 100 euroa höyheniin, ostaa taas hieman lisää mustaa karvaa ja perustella itselleen että uusi vapa on järkiostos mutta vanha vapa täytyy vain päivittää uudella kelalla ja että muutama sata kilometriä tyhjän pyytämiseksi on hauskaa.
Onhan se!
Ja kun kalastuksen kaipuu on kova, ovat kovia myös lääkkeetkin! Jäämeri! Siellä uiskentelee merinen taimen, vylypyti vylypyti laittelee pitkin rantaviivaa se!
Lähin paikkahan itselle Jäämeren rantaan on hurauttaa Skibotniin, ihan tuosta Kilpisjärven kautta ja etsiskellä sopiva rantapaikka. Lupia nykyisellään ei rannalta kalastamiseen Norjassa merellä tarvitse, joten lupapoliittisesti retki on huokea. Vaivainen 700km yhtenä päivänä autossa, edestakaisin mentäessä ei myöskään Pohjolan ihmiselle liikaa ole. En sano silti että joka päivä ajelisin. En aja.
Meritaimenen sielunelämästä osataan satunnaista lukijaa valaista monellakin foorumilla mutta summaampa tähän nyt ihan vasta-alkajalle, kuten itsekin olen, sopivan tiiviin paketin.
1. Luvat. Norjassa merellä et tarvitse. Kuitenkin! Meritaimen vaatii elämiseensä ja olemiseensa makeaa vettä, joten jokien suistot ovat paikat joita etsitään. Monellakin joella rauhoitusalue voi ulottua rantaviivaa aika pitkällekin. Skibotnelvalla tämä alue on parisen kilometriä kumpaankin suuntaan. Aika pitkällä siis. Kieltoalueet on kuitenkin merkitty rantaviivalle, joten niitä kannattaa noudattaa. Toisilla joilla rajoitus voi alkaa vasta hieman jokea noustua, joten paikkakohtaisesti pitää mennä. Merkinnät Pohjois-Norjassa selkeähköjä joten ei hätää.
2. Missä taimen? Makeaa vettä pitää tulla. Karttatalkoissa löytyy taatusti riittävän leveä joki taimenen halutessaan nousta. Taimen osaa kyllä uida pitkin koko rannikkoa joten makea vesi on lähinnä kalamiehelle apuvälinen suunnistukseen. Sattumakalan todennäköisyys on suurempi jokisuistoissa.
3. Norjalainen ei pidä siitä että talon pihaan tullaan luvatta. Älä siis mene. Tämän ymmärtää heikkolahjaisempikin.
4. Kalapaikka? Rakkolevä on hyvä merkki. Siellä elää taimenen ravinto. Sitäkään ei joka paikassa kasva mutta se on helppo löytää, etenkin laskuveden aikaan.
5. Koska kalalle? Koko vuosi. Kesällä voi olla leppoisampaa mutta Jäämeri on aina kylmä. Nimensä veroinen. Vuorokauden ajoista nousu- ja laskuvesi, niiden huiput etenkin. Netistä löytyy monia aikatauluja aiheeseen, esimerkiksi tämä.
6. Mitä tekee suolavesi vermeksille? Tappaa ne. Ok. Merellä pärjää rakkolevien laitoja kalastellessa ihan perusperhovehkeillä, itsellä luokka 6, Visionin GTfour. Tuulisemmalla säällä luokkaa isompi voisi olla kiva, saa käyttää. Mutta kaikki kallis kuolee suolavedessä. Huuhtele, huuhtele ja huuhtele. Kalastuksen jälkeen kaikki kamat suihkuun, kela auki, siimatkin ulos ja huuhteluun. Koskee myös kahluuvehkeitä.
Näillä ohjeilla pärjää itseasiassa aika hyvin. Tietävämmiltä voi udella perhoja ja enemmän meritaimenen sielunelämästä. Meille riitti nyt mahdollisuus kalastaa, paikkojen etsiskely, hyvät eväät, kahvi, kurjat vitsit, kalojen bongaus sekä tietenkin vuonossa puljaavat miekkavalaat ja pyöriäiset. Ei huonosti se.
Onko ajamisen väärti? On. Subjektiivinen mielipide. Kalan saat helpommalla marketista. Mutta jos vaikka Pohjoisen loma on edessä, miksei sitten viettäisi samalla päivää sellaisissa maisemissa joita ei kotinurkilla ole?
Kausi 2017 alkaa!
t: Petteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti