6/100 Riikonkoski, Ounasjoki

Projekti vaan pötkii etiäpäin. Tunnustan kalastelleeni jo aiemmin esitellyillä kohteilla tässä väliaikana, mutta täältäpä jotain uuttakin.

6/100 Riikonkoski, Ounasjoki

Ounasjoellahan sitä ollaan taas. Jos tekee mieli lukea millainen paikka se Ounasjoki kokonaisuudessaan olikaan, sekä mistä luvat löytyi, tarkasta tilanne linkistä jossa lukee Pöö. Klikkihaukkana tuo linkkihän toki opastaa oman blogini aiempaan sivuun, josta löytyvät linkit eteenpäin. Yritän valloittaa paikkaa interpentin pikatiellä, klikkimetsästyksellähän se onnistuu.

 Riikonkoskikin on leveä. Ounasjoki kyllä kesyttää piakkoin kaikki jotka uskovat heittävänsä koska tahansa perhosiimansa suoriksi vastarannalle. Ei onnistu. Kartasta voit mittailla leveyksiä. Leveä se on. Hyvänä puolena kuitenkin, vaikka vesi olikin käyntipäivänä 3.7. korkealla ja virta to-del-la vuolas, on se, että Riikonkoski on suhteellisen helppo kahlata.

Iltapäivän pistäytyminen paikalla oli kannattavaa. Kalakaverini kanssa saimme kumpikin jonkinsorttista kalakontaktia, tosin kalustotappioitakin tuli. Tuuli oli myös puuskissa runsasta, tuulisolmuja tuli niin paljon että huumori oli koetuksella. Ei itse solmujen vuoksi, vaan moskiittojen.

Hampaita varsin naurattaa kun lämmintä on liki hellelukemat, aurinko paistaa ja kumihousut kiehuvat. Samalla kun fantasioit ilkamoivasi paitahihasillaan vilvoittavassa tuulenvireessä, on tuuli puuskaisa ja rankka. Tuulenpuuskien välissä alueen aboriginaalit, sääsket kokevat tilaisuutensa koittaneen ja imevät elämänilon. In Finland we have this thing called räkkä. Ja voi vehnänen että nyt onkin räkkäaika. Jos et tiedä mikä räkkä on, katso tästä. Ylläolevassa kuvassa kirjoittaja kiroaa lajivalintaa. Eikä kuitenkaan kiroa. Hauskaa on silti.

Jossain moskiittoarmeijan hyökkäyksen välissä myös alueen kalastoa tuli nähtyä. Muutaman harjuksen lisäksi epäurheilijamaisen onnekas kalakaveri sai pienen taimenenkin näytiksi. Ja miksikö epäurheilijamainen? Koska olen rehellinen kirjoittaja (ja salakateellinen) paljastan saamaperhoksi mustan leechin. Kyseinen perhohan on tehokas mutta silti sen uitto on lähempänä jigikalastusta kuin perhostelua joten... Nyt olkoon mies vailla mainetta ja kunniaa.


Sitten kaikkien odottama ARVIO!


Lupa: kausilupa 40€, se hankittu jo aiemmin

Saalis: Yksi alamittainen taimen, vapautettu. Muutama harjus.

Paikalle pääsy: Autolla lähiseudulle. Itse koskelle kulkeminen edellyttää kävelyä varsin kosteassa pusikossa jossa moskiitto on ystäväsi. Hellepäivänä hikistä jumppaa.

Palvelut: Laavu ja tulipaikka joen varressa siellä minne auto on hyvä jättää. Paikallisten mopopoikien käymä paikka, jälki sen mukaista, valitettavasti.

Tappiot: Perhohävikkiä jokunen. Kiviä on pohjassa ihanaisesti. Perukesiimaa noin 100m tuulisolmujen vuoksi.

Muuta: Arka paikka tuulelle. Jokea pitkin pääsee puhaltelemaan kohtalainen viima. Kahlaaminen mahdollista joten kalastettavissa kuitenkin vaikka puhisisikin. Kunhan ei ihan myrskyksi heittäydy.

Kalan kilohinta:  Vain eväät + tappiot + matkustus joten: Saamani kalat (vapautettu) noin 1000g,  eväät ilmaiset (vanhemmat käydessään jättivät lihapullia, nam), polttoaine Volvoon 10€ => saaliskalan kilohinta 10€/kg. Perhokalastajalle erityisen edullista! Tämähän kääntyy kohta voiton puolelle! Tai sitten ei.

Riikonkoskella aion kyllä käydä toistekin. Erittäin ilmeikäs paikka jossa jopa liaaksikin asti mielenkiintoisen näköisiä virran kohtia.

Petteri.

Hei. Saa sitä minulle ehdottaakin paikkoja.