5/100 Aakenusjoki, Kittilä

Hillitöntä räkkää! Ai jessush! On puskakalastaminen lystiä!


5/100 Aakenusjoki, Kittilä

Aakenusjoki on itselle aikamoinen kulminaatiopiste. Yhtäaikaa se on itselle klassikkopaikka käydä kalastamassa milloin Lapissa junnuna vieraili, mutta joen varrella olen myös joskus nuoruudessa lopettanut perhokalastuksen pettyneenä kokemukseen, jokeen, itseeni ja pusikoihin. Nyt siellä taas.

Joessa oli käyntipäivänä 30.6. varsin hyvin vettä. Joki on kokonaisuudessaan varsin kapea, joitain suvantopaikkoja lukuunottamatta ja lähestulkoon kokonaisuudessaan kahlattava. Kahlaaminen on myös lähestulkoon vaatimus, mikäli perhoa aikoo heittää sillä rannat ovat erittäin pusikkoiset ja vaikeakulkuiset. Onneksi Lapissa on myös roihahtanut räkkä valloilleen, joten lämpimänä, sateisena kesäpäivänä pusikoissa remuaminen on myös moskiittojen kyllästämää. Herkkua, sanoisin.

Aakenusjoki sijaitsee Kolarin ja Kittilän kuntien välissä, Kittilän puolella, karttalinkki vaikkapa tässä. Jokivarteen pääsee autoillen, mutta pusikoissa tarpominen on jokseenkin pakollista mikäli kalapaikoille toivoo pääsevänsä.

Luvan ostaminen on tehty hankalaksi. Joka kerta käydessäni olen joutunut kaivelemaan luvanostotietoja ympäri interpenttiä varsin sekavin tuloksin. Edes kaikilla paikallisillakaan luvanmyyjillä ei ole tarkkaa käsitystä siitä millä luvalla paikalla saa kalastaa. Vastaus on etsintöjeni tuloksena seuraava: Metsähallituksen koko maan vapaluvalla. Osta se tästä.

Mutta mitenkäs meillä meni?

Kalakaverini kanssa raahauduimme joen ääreen jo heti aamutuimaan. Vettä tuli ajoittain rankastikin mutta Lapin ilmavaivoja eli sääskiä se ei häirinnyt. Lämmintä oli niin paljon että lihavalla pojalla oli kuuma. Onneksi Perhokalastusseura Cock Josephsin reissuilla ei mökötytä, joten kahluupukineet päälle ja rämpimään. Oma aloituspaikkamme oli tällä kertaa karttalinkissäkin näkyvän Aakenuspirtin kohdilta alavirtaan.  Henkilökohtainen ongelmani on, että vaikka olenkin käynyt joella elämäni aikana useita kertoja, en koskaan ole missään olosuhteissa saanut joelta kalaa. Yhden taimenenpoikasen olen karkuuttanut vuosi sitten, siinä kaikki.

Tällä reissulla tilanne muuttui. Sain kaksi! Alamittaisia harjuksia kumpikin mutta kirouksen poistuminen on aina lystimpää kuin hammashoito. Tietenkin, kalakaverini laittoi paremmaksi hihkuen jokivarsi raikuen "Taimen. Sain TAI-me-NEN! TAAAA-i-MEN! Taaaaaiiii....Men." Onnekas ruoja.

Kuvassa kalakaveri päästelee kaverikalaa takaisin vetiseen elementtiin. Hyvä hommahan se.

Aakenusjoki on jotenkin oudon kiehtova. Se on hankala paikka kulkea, joka kerta siellä katoaa perhoja pohjaan, nyt vain kaksi, kalaa on vähän ja pientä mutta... En tiedä miksi. Ehkä Aakenustunturin jyrkät rinteet, Lapin tuoksu, joku muu? Muistuttaa kuitenkin realiteeteista ettei harrastuksen aina täydy olla kivaa ja helppoa. Jännä paikka kalastaa.

Arviointi:

Luvat: Edulliset vaikkakin vaikeat löytää. Sinulle, arvoisa lukija helpompaa nyt.

Pääsy: Jokivarteen helppo mutta kalapaikoille ajoittain tuskaisaa ja hikistä. Suosittelen urheilumieltä.

Palvelut: Pari laavua joen varrella on, niillä en ole vieraillut ainakaan 20 vuoteen.

Kalasto: Harjusta ja taimenta, pienikokoista ja arkaa.

Miinukset: Räkkä. Ai herra. Pusikot. Joen isot, mustat kivet. Kerran kompuroin niin että kahluuhousut hörppäsivät virkistävää vettä kainaloista.

Tappiot: Perhoja kaksi. Pusikkoon. Itsekunnioitus kaatuillessa.

Kalan kilohinta: Korkea. Lupa on halpa, itsellä nopeahko päästä, alle tunti ovelta mutta saaliin määrä niukka.

Kokemus: Perhokalastusseuran reissu taas, joten lystiä oli. Ei irvistytä, ei itketä. Kalattomuuden kirouskin poistunut niskasta.


Kai sitä olisi helpompiakin paikkoja. Tai voisihan sitä maata kotisohvalla katsomassa Emmerdalea ja syödä juustonaksuja. Kuka mistäkin tykkää. Vaikka kahluuhousujen kuivattaminen hiestä kestikin kaksi päivää ja mustelmat säärissä vieläkin, en kadu ratkaisua. Menen toistekin.

Petteri