Projektin ensimmäinen kohde!
Äkäsjoki/Kiverkoski, Kolari
Helppo aloittaa sieltä mistä aita on matalin ja esitellä oma niin sanottu kotijoki. On töiden vuoksi ilo ja kunnia elellä täällä Pohjoisessa jossa joet ovat lähellä. Omalle lähikohteelle (mikäli Väylää ei lasketa tässä) on kotiovelta matkaa urheiluautollani jopa 7 minuuttia. Ihan itse kellotin eilen.
Kaikentietävä Wikipedia osaa kertoa joesta seuraavaa:
"Äkäsjoki saa alkunsa Äkäsjärvestä, josta se laskee Kukaslompolon kautta
Äkäslompolojärveen. Sivujoista Kaupinjoki ja Kesänkijoki laskevat myös
Äkäslompolojärveen, josta Äkäsjoki jatkuu edelleen Hannukaisen kautta
Äkäsjokisuuhun, missä se yhtyy Muonionjokeen."
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/äkäsjoki)
Karttalinkkiä jos joku hinkuu, klikkaa tätä.
Mikäs ollessa, lähellä on ja sieltä varmaankin kokemuksia kirjoitan toistamiseenkin.
Eilen (21.5.2016) paikalla vieraillessa tulva oli laskemassa hiljalleen, viikossa vedenkorkeus laskenut liki puoli metriä. Kahlailua pyrin välttämään, saattaa olla soran seassa kutupesiä, en tohtisi niitä runnoa. Heittopaikan löytämiseksi uskallauduin kyllä sen verran rannasta että seisoin kesäisen polun päällä, vettä tässä noin polveen.
Heittäminen ei suju. Talvella investoin uuteen vapaan sekä siimoihin (alennusmyynnit, kiitos), sidoin nipun perhoja eikä kahluuvarusteet tai kelakaan vuotta vanhempia ole. Autoni peräkontin laidalla istuessani ynnäsin mielessäni kalastusvälineissä olevan enemmän rahaa kiinni kuin autossani (20-vuotias Volvo). Minusta investointitase on oikeinpäin. Mutta heittäminen yhtä rääpimistä. Siimasotkuja tuli ja heti kun tuulta tuntui, perhot olivat noin kolmen-neljän metrin päässä siitä mihin olin kuvitellut. Kuitenkin vain kerran perho lähellä osua itseä naamaan. Vikahan EI ole välineissä vaan miehessä, se on muistettava. Harjoitusta siis tarvittaisiin lisää.
Eväät unohdin. Vaikka kaveri oli mukana katsemassa ja termospullossa oli kahvia, eväät jäivät. Tämä kostautui myöhemmin nälkänä ja kotona suoritettuna ylensyöntinä. Oppimiskokemus.
Vastoin ennakko-oletusta pääsin aloittamaan blogin jopa saaliskuvalla! Noin 20cm kiukkuista harjusta ilahdutti kolmen tunnin tahkoamisen jälkeen. Vapauteen pääsi onneton, palataan asiaan viiden vuoden päästä jookos?
Sillä luvatulla ylpistelyllä voin siis sanoa että kirjoitustyö sai lentävän lähdön. Kyllä kelpaa. Mutta kysymys kuuluu kuinka arvioida kohdetta, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?
Kokeillaanpas näin;
Luvat: 50/€ vuosi, ei paha. Löytyy kohteesta Eräluvat.fi, Äkäsjoki ja Kesänkijärvi.
Paikalle pääsy: Helppo, tässä kohti autolla liki viereen.
Saalis: Yksi (!) harjus, alamittainen joten ylpeästi C&R
Kalustotappiot: Ei mitään! Ei yhtään perhoa pohjassa, ei muutakaan!
Kalan kilohinta: Jos harjus painoi n. 200g ja talvella investoidut välineet sekä kalaluvat ynnä polttoaine lasketaan, kevään ensimmäisen saaliin kilohinta olisi ollut noin 1200€/kg. Onneksi laskin pois noin kalliin kalan.
Kokemus: Aurinko paistoi, ei verta kuppaavia hyönteisiä, lämmintä eikä vaurioita. Nälkä tuli mahaan, kahvi oli kuitenkin hyvää. Siimasotkuja jokunen, ei tarvetta puukkoon. Kokonaisuutena siis hyvä. Kouluarvosanaa en anna.
Mikähän lie sitten seuraava kohde? En tiedä vielä.
Petteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti