Välineurheiluako?

Sitäkö se on?

Näin kuulee sanottavan, perhokalastuksen harrastajana aika useinkin. Missä totuus?

Tunnustan. Kun ottaa huomioon oman sosio-ekonomisen aseman, on tunnustettava että käytän ajoittain nettotuloihini nähden suhteettoman määrän rahaa erinäköisen tingel-tangeliin jota uskon harrastuksessani kaipaavani. Mutta siinäpä se!

Eräs toverini jo vuosia sitten sanoi tupakoinnin olevan hänelle harrastus. Kun osoitin epätietoisuuteeni lausunnosta hän vastasi: ”Se vie minulta kaiken ylimääräisen rahan, aikaa ja terveyden ja silti pidän siitä, joten sen on pakko olla harrastus.”

En tässä yhteydessä tietenkään ketään yllytä suhtautumaan nikotiinivalmisteisiin yhtä huolettomalla asenteella mutta aion hyödyntää silti kielikuvaa oman ajanvietteenä yhteydessä.

Lajin aloittaminen on itse asiassa edullista. Suhteellisen pienellä rahasummalla, väitän että alle sadalla eurolla on mahdollista saada itselleen oleellinen. Kela, vapa, siimat, perhojakin ja väitänpä että ensimmäiset kahluuvarusteetkin mahtuvat tuohon budjettiin. Itsellä mahtuivat aikoinaan alle 200 markan eli moderneille Jonneille tiedoksi, himpun alle 35 euron. Kaikki yllämainitut. Niillä sitä sitten.

Ensimmäiset välineeni käytössä taas! Ja toimivat.

Totuus kuitenkin on se että kun harrastuneisuus kasvaa, välineillä alkaa olla merkitystä. Ei niinkään itse saaliin kannalta, kalat eivät vehkeiden merkkiä katso vaan sitä tuleeko perho kohdalle ja kuinka, mutta itselle. Mukavuus. Kahluuhousun kumi vaihtuu hengittävämpään ja kas! Pakarat eivät enää hitsaakaan kiinni joka reissulla. Vapa päivittyy, siima ylittää hieman pidemmälle, tuntuma parempi, usko omaan tekemiseen kasvaa. Perhoja sitoessa panostaa hieman enemmän materiaalin laatuun ja oho, häkilähän näyttääkin tasaiselta ja koukut kestävät. Esimerkkejä olisi lisätä.

Uusien välineiden testiä HETI kun jäät lähtivät.

Mutta-onko-se-PAKKO???

Ei ole.

Vaan halu. Ihan omasta halustani. Sillä itse tunnustan kyseessä olevan puhtaasti monessa hankinnassani tunteen. Tällä uskon pystyväni hoitamaan jonkin tilanteen paremmin kuin toisen, tällä uskon tekemiseeni ja niin edelleen.

Lisäksi. Onhan se hauskaa ja saan siitä mielihyvää. Vaikka se veisi rahat, ajan ja terveydenkin.

Petteri.

Uutta ja vanhaa, sulassa sovussa.