17/100 Kolarinsaari, Muonionjoki, Kolari

Tähänpä ymppään nyt sitten kerralla hieman enemmän kuvausta.

17/100 KOLARINSAARI, MUONIONJOKI, KOLARI

Yleiskuvausta Tornionjoesta ja Muonionjoesta saa lukea aiemmista teksteistäni ken tahtoo.
Lupatietoa ja infoa siellä enempi.

Kolarinsaari kuuluu itsellä hyvinkin lähikohteiden joukkoon. Itseasiassa kun katson aamuisin rähmäisillä silmilläni aamukahvia himoitessani ulos ikkunasta siintää edessäni saaren itäisempi ranta. Ikkunan alla virtaa myös Muonionjoki. Harmi kyllä, erityisesti lohen päänousuväylä sijaitsee juurikin saaren toisella puolella, kuinkas muutenkaan, eli ihan takapihalla ei usko jalokalaan ole suurimmillaan. Kyllä tosin itäisemmästäkin uomasta sattumakaloja saadaan! Enemmän voisin kirjoittaa jollain hetkellä alueen harjus- ja haukihommista, nyt kuitenkin lohi on asiana.

Kauden aloitusyö, oma takapiha.

Kaikentietävä Wikipedia osaa opastaa ihmistä näin:

 Saari sijaitsee keskustaajaman pohjoispuolella, ja se rajoittuu länsipuolitse virtaavaan Muonionjoen päähaaraan sekä itäpuolitse virtaavaan Saariputaan haaraan. Saarta halkoo pohjois–eteläsuunnassa Siltatie-niminen paikallistie, ja tie ylittää Saariputaan saaren eteläkärjessä. Asutus on keskittynyt saaren kapeaan pohjoiskärkeen. (Lähde.)

Tätä infoa kannattaa perhokalastajan, joka rannalla aikoo liikkua, kuitenkin hieman varovaisuudella lähestyä. Asutus kyllä keskittyy kovinkin eteläiseen kärkeen, mutta juuri parhaissa nivapaikoissa monesti on jokin tönö pystyssä... Eli paikkojen etsintä vaatii aikaa. 

Itse olen suhtautunut aiheeseen seikkailumielisesti. Yllätyshyökkäyksessä lohen kimppuun olen koukannut lännestä, naapurimaan rajan puolelta! Siellä ranta-asutus on paikoittain vähäisempää, rantatörmä vähemmän pusikkoinen (vaikkakin paikoin edelleen tooooosi pusikkoinen) ja niin, usein aurinko selän takana, täten metsä varjostamassa. Tämä johtuu lähinnä omasta hipiästä, palan auringossa kuin torakka...

Niinkuin todettua, Väylästä voi infoa lukea aiemmista teksteistäni. 

Oheisessa karttakuvassa jonka ihan itse Paintilla muotoilin (anastettuani kuvakaappauksen kaikkinäkevältä Googlelta) olen merkinnyt tienvarteen paikat joissa autoni on ollut. Jokivarressa taas sitten keltaisella alueet missä olen käyskennellyt ja kahlaillut. Olkaapa hyvä.

Tietokonetaitoa!

Mitäkö sieltä on sitten tullut? No ei lohta. Vaikkakin näkemään olen päässyt. Ja siiman välillä kättelemäänkin. Harjuksia mukavasti.


ARVIOINTI:

Luvat: Edelleen Väylälle saa kätevästi luvat. Linkkejä aiemmissa teksteissäni.

Pääsy: Autolla olen mennyt äärelle, metsän läpi sitten saa paikkapaikoin kävellä pitkältikin. 

Palvelut: Ei ole sellaisia. Kolarissa voi tankata evästä tai Ruotsin puolella ICAsta.

Miinuksia: Pöpelikköä on. Polkuja ajoittain mutta vaatii välillä tetsaamista. Uusien paikkojen etsiminen työlästä mutta seikkailumielellähän tätä tekee.

Kalatapahtumia: Jokunen. Harjuksia ylös, lohet jatkoivat onnellisesti matkaansa.

Kalustotappiot: Olen selvinnyt ilman! Vautsi.

Kalan kilohinta: Ehkä ziljardi? Vielä laskematta.

Kokemus: Vasta-alkajalle kaikki on jännää edelleen. Yksin asian opettelu on hankalaa myös, onneksi on tullut käytyä joella venemiehenä niin hieman kuvaa ollut. Ehkäpä nämä teitä muita helpottaa. Tänä vuonna matala vesi on ollut rantaperhomiehelle noilla paikoin mukavaa, joessa on päässyt kahlaamaan mainiosti heittopaikoille. 


Näillä mietteillä.
Petteri.