keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tilastollisia tappioita

Jo vain. Näitä olen luvannut raportoida, sillä realismi miehen poissa tieltä pitää ja mielen sopivan nöyränä. Ei ole perhokalastelu aina naminamia eikä happy mealia.

TILASTOLLISIA TAPPIOITA

Kun paljon tekee, paljon myös sattuu. Jos olisi kiltisti kotona, niin ei mitään karvasta sattuisi. Paitsi jos ihan tarkkoja ollaan, suurin osa tapaturmista ja äkkikuolemista tapahtuu juuri kotona tai sen välittömässä läheisyydessä. Siksi kannattaakin muuttaa pois kotoa. Öhö öhö.

Tämän blogin elämänkaaren tässä vaiheessa luettelen autuudella kaikkea mitä on matkalla särkynyt, kadonnut, varastettu tai vain mystisten välinetonttujen mukaan joutunut. No en kaikkea sentään. Mutta hieman varoituksen sanaa sille joka lajia pohtii.


Perhot.
Niitä menee. Sormet ruvella väännät talven pitkät illat, ja tietenkin kesäaikaan aina kun et joelle pääse, mutta sinne ne menevät. Ahdin valtakuntaan. Kiviin ja uppotukkeihin, pohjan risuihin. Ei niitä juuri kalat vie. Hittolainen, rannan pajut ja koivutkin syövät enemmän perhoja kuin kalat! Viimeisimmän kalastuspäivän tappio oli puoli rasiaa. Kiroilin.



Siima.
Ensisijaisesti perhotappioiden myötä kuluu eniten perukesiimaa. Joka perhohävikki lyhentää tapsia. Ja perhon vaihto. Ja päälle tallominen. Se päälle tallaaminen on myös mainio keino päästä vaihtamaan myös perhosiimaa! Ai sitä nautintoa kun nastoitetulla kahluukengällä vähän uuden siiman päälle hieraisee könytessään. Mmm-mmm! Herkkua! Vietävät maksavatkin vielä mersuja.


Kahluukamppeet.
Kulutustavaraa. Reilulla ylipainolla kun osoittaa evolutiivista ylivoimaansa ja muuntautuu ihmisapinasta ihmismursuksi kivikossa... Reikä! Ja parhaimmillaan tuntuu että reikä tulee pöksyihin kun pahasti katsoo. Eikä tarvitse edes katsoa housuja. Reikä tuli. Vettä kengässä; tuttu peli lapsuudesta, tuttu peli myös nyt aikuisuudessa, muttei enää niin lysti.


Vapa.
Tämän vuodatuksen suurin syy. Räks. Kaunein ääni jonka voi kalassa kuulla. Ei ole. Tässä juuri lempivapanaa katkoneena on olo ankea. Tuleepa kalalle hintaa. Joskus olen katkaissut vavan kesken heiton hujauttamalla sen puuta vasten huolimattomuuttani, tiedänpä vavan päälle kaadutunkin. Itse en vielä ole auton ovella vavalle pahaa tehnyt mutta kai senkin aika tulee.


Kelat.
Miten niin tärkeä kapistus voikaan niin helposti jäädä jollekin kivelle tai kannolle kalapaikan rantamilla? Kertokaa nyt ihmeessä! Ja miksi se Jäämeressä uitettu kela ei vaan enää halua olla entisensä? Minä purin, pesin, kuivasin ja rasvasin! Miksi sinä et enää toimi kuin uutena? Ja miksei keloissa voi olla paikannusjärjestelmää? Hä? Kysyn vaan!



Sekalainen tingeltangeli.
Sitä tuntuu menevän. Elämä on kuin toisintoa Hannusta ja Kertusta, leivänmurujen sijaan tie koskelle ja sieltä takaisin kotiin on merkitty pihdeillä, siimaleikkureilla, haavinvapauttimilla, kidanavaajilla, pipoilla, hansikkailla, hupparilla, irtopainoilla, sytkäreillä, termoskannuilla... Jos sen voi mukaan ottaa, sen voi hävittää! Tai sitten hetkeksi laavulle jätetty eväsreppu lähtee itsestään tutkailemaan uusia maisemia. Eihän nyt kalapaikoissa kleptomaaninalkuja lie? Saattaapa jopa olla.


Rahat ja maine.
Lompakko huutaa pelastajaa aina kun verkkokaupan sivuilla hiirikäsi tekee töitään. Ja ne kalaluvatkin. Nekin pitää ostella. Ralli-volvo, niin entinen kuin nykyinen, on vaatinut myös evästä, miehen lailla. Kumpi lie syönyt sitten enemmän. Ja se maine. Kun tutut ja tuntemattomat tietävät että sinua on tauti purrut ja vain sääliviä katseita saat. Omassa olohuoneessanikin jouduin istumaan ja kuuntelemaan kuinka jopa golf on järjellisempi harrastus! Kyllä närästää.

En tiiä... kylläpä taas korventaa.
Taidan lähteä kalalle. Rauhoitun ja on mukavaa.


Tässä yhteydessä kiitoksen sana:
Mielenrauhan ja harrastusmukavuuden lisääjänä tänään on toiminut Vision Fly Fishing. Vapa meni poikki, ihan itse syypää olen siihen. Yksi puhelinsoitto asiakaspalveluun ja kymmenen minuutin kuluttua varustetappiosta tuli tekstiviestillä lähetystunnus, uusi osa katkenneen tilalle tulossa postissa. Näin pitää asiakasta palvella, olen kiitollinen.


Suosikaa suomalaista.

Petteri.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kairijoki, Jounin retket part. 1

Tällä kertaa, niinkuin oikein on, annan tilaa perhoseuramme, maineikkaan Cock Josephsien toiselle perustajajäsenelle. Tätä en laske kuuluvaksi omaan 100 kohdetta- projektiini, ainakaan vielä ennenkuin ehdin käymään, mutta kerrottakoon tässä tämänkin paikan ihmeellisyyksiä.

Kirjoitusvuoroon Jouni Alaraatikka, olkaa hyvä!

KAIRIJOKI 21.-23.7. 2017

Kairijoki on hyvin matala, kahlattava joki jossa asustaa taimenta ja harria pääasiallisena kalana.
Harmaanieriään on myös mahdollisuus ja sille ei joessa ole alamittaa määritetty.


Saapuminen Kairijoen eräkeskukseen perjantai-iltana klo 22.30. Navigaattori näytti kolmella eri
internetistä löytyneellä osoitteella väärin. Tienvarsikyltit sen sijaan oikein joten paikalle löydettiin suhteellisen helposti, ensin seikkailtuamme Saunakoskella 10 kilometrin lenkki. Näytti muuten hyvältä kalapaikalta.

Savukosken tieltä 35km soratietä, joka oli varsin hyvässä kunnossa. Asuntoautolla kuljettuna astiat löysivät kaapissa varmasti omat paikkansa. Auto parkkiin pusikon piiloihin. Parkin hinnaksi tulee sähkön kera 15€ yö, ei siis kallista! Lisätietoja kairiver.com.

Eräkeskukselta soitin etukäteen luvat Korvatunturin alueelle, 12€ vuorokausi. Löytyivät kivasti
kirjekuoresta valmiina. Luvat saa myös eräluvat.fi-palvelusta. Keskuksen kohdalla kalastus kielletty
aikuisilta, lasten poolia 400 metriä sillan alapuolella, yläpuoli pyhitetty perhokalastukselle 3,6 km
yläjuoksulle.


Yökalassa käytiin, Lauralle ensimmäinen tärppi muutaman heiton jälkeen, karkuutti kalansa. Pinkki
murkku oli suotuisa perho yöllä, kuten myös Royal Wulff. Zululla oli tullut samana iltana puolitoista
kiloinen taimen. Isäukon uistimenheitto ei tuottanut tulosta, ruoppaus on kuulemma hyvä harrastus.
Ensimmäinen oma kalakosketus kuudennella heitolla, alamittainen harri. Koskien niskoilla oli kiitettävästi hyönteistä ja erilaista perhosta, huomiselle siis oikein hyvä pinturikeli, toivottavasti. Parin tunnin tärppeilyn jälkeen oli aika siirtyä iltapalalle ja unille.

Kokonaissaldona yöpistolle oli neljä alamittaista harria ja yksi taimenen planttu. Ei siis syömäkaloja.

Maisemat oli hienoja, rannat ei ollenkaan pusikkoisia, heinikkoa sen sijaan kyllä. Joessa kahlaaminen
on helppoa, montut löytyivät jopa hämärässä ja hyvällä tavalla! Vettä joessa 10-210cm, pohja nyrkin
kokoisia kiviä, sorakkoja ja isoja lohkareita. Vesi oli korkealla n. 20cm.

Kairijoesta on joskus suunniteltu tehtävän Suomen parasta harjusjokea ja sitä on kunnostettu paljon.
Jokivarressa juttelin erään kalastajan kanssa, kertoi käyneensä 17 vuotta joka kesä joella viikon
mittaisen telttareissun. Kalakanta on ollut kokoajan huononemaan päin vaikka kalakantoja hoidetaan
sekä pyyntikokoisin, että poikasistutuksin. Harmillista.


Lauantai, Aamu. Klo 7.49 (liian aikaisin)

Isäukko oli laittanut autosta lämminvesivaraajan vahingossa päälle edellisenä iltana, aamulla autossa
tarkeni, 28 lämpöastetta.
Lämpömittarikuva!

Ei tullut Lapin pojalla kylmä. Aamukahville, hirvenlihakeitto hautumaan ja aamupalahommia. Rouva
nukkui yli yhdeksään, vaikea herätä. Ulkona 13 astetta, hyvä kalakeli luulisin.

Yhdentoista aikaan suunnistin joelle, pilvinen sää. Odotin pientä rakoilua pilvissä että saisi vähän
kuoriutumisia. No, aina voi kokeilla onneaan. Viikon sisällä on joka päivä nostettu mittataimenta, jospa se sieltä meillekin yhden. Hirvikeitto on vihanneksia vaille valmis. Saa hautua. Kalaan!

Iltapäivälle kahden kieppeille meni ensimmäinen reissu, ruokapaussin jälkeen käytiin rouvan kanssa
kalastamassa kilometrin verran jokea, muutama pienen kalan tärppi. Rouva päiväunille ja itse lähdin
vielä yläjuoksulle, ei mittakaloja, vain neljä pikku taimenta ja kuusi harria, joista suurin noin 28,2cm. Yksi pohjakala! (pohja joka liikkuu lujaa)

Tähän väliin näin sellaisen vesiperhosten kuoriutumisen että en ole ikinä nähnyt, harmi kun puhelin tilttasi enkä saanut tästä kuvia. Perhosia oli niskat täynnä ja pikkukalat ahmivat niitä minkä ehtivät,
perhoissani lienee ollut joku vika kun eivät niitä kelpuuttaneet. Mutta hienoa oli!

Kävin herättelemässä rouvan ja isäukon päiväunilta, ei tänne ole nukkumaan tultu vaikka saa sitäkin
tehdä..

Illalla alkoi aurinko paistaa ja suunnattiin toiselle puolelle jokea, kalastettava matka oli noin kilometri, joessa hyönteistä... Ja kuinkas kävikään, pikkukaloja monta. Hermo oli lähellä mennä kun kalaa ei vain yksinkertaisesti tule, pieniä on ikävä olla kiskomassa ja kiusaamassa. Isäukolle Uistinhukka numero 1. Uistimella tuli myös näitä pieniä kaloja, eräs n. 10cm taimenenpenikka oli kiskaissut kolmihaarakoukun kokonaisena suuhunsa, irroittaminen työlästä, hyvin todenäköisesti tämä kala ei kauaa jatkanut matkaansa.

Aika mennä paistamaan iltapalamakkarat läheiselle laavulle, jossa puut olivat valmiina, tosin itse piti
halkoa noin 30 cm halkaisijaltaan olevia pöllinpätkiä. Kalastelin vielä viimeisen neljä sataa metriä laavulta sillalle, yksi tärppi. Rantoja pitkin pystyi kulkemaan aivan helposti tälläkin puolella jokea, polkuja ei niinkään ollut valmiina. Vähänä kalastajat täällä, luulisi että kalaakin on, paria isompaa tärppiä lukuunottamatta, tyhjää pyydetään.

Kokonaissaldo kolmen kalastajan voimin oli lukuisia tärppejä, 14 kappaletta 10-25cm harjuksia,
muutama pikkutaimen ja yksi 15 cm harmaanieriä. Perjantai-illan ja sunnuntai-aamun väliin mahtui myös noin kilometri tapsisiimaa. Rasioissa ei ole varmaan yhtäkään kuivaa perhoa. Hukkaperhoja yksi. Testatut perhot, kaikki mitä rasioista löytyy, ottikamppeina tuntui olevan PPinkki murkku (very special- malli se) ja Royal Wulff sekä ruskeat tai vihreät nymfit ja pupat.

Sunnuntai, aamu, kello noin 9.47

Kun asiat menevät vikaan, McGyver pelastaa. Taatulla insinööritaidolla paikatut kahluuhousut. Eivät vuoda kalastaessa, mutta eivät kyllä irtoa jalastakaan ilman puukkoa.

Aamukahvit kaasariin ja kotiin.

Kairijoesta jäi kalastuksen osalta aika huono maku suuhun. Kalastettavuus on hyvä, joki on todella mukava kalastaa rannoilta tai kahlaamalla ja sen jokainen monttu ja kiventaus helposti löydettävissä, vesi on todella kirkasta ja kalaakin on, pientä kylläkin. Mittakaloja ei vain löydy. Ei tarvitse tälle joelle tulla toista kertaa.

Suosittelen sekuvain-kalastajalle, kalat kannattaa hakea tullessa vaikka kaupasta tai naapurilta. Meilläkin oli lohenpyrstö suolakalaksi, oli muuten maukasta.
Läheinen Sormijoki on kuulemma kalakannaltaan parempi ja sen saa kalastaa samalla luvalla...

-Jouni

(Kaikki kuvat Jouni ja Laura Alaraatikka)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Väliaikamietteitä

Ulkona sataa vettä. Lämmintä noin 10 astetta. Heinäkuun puoliväli.
Ja minä vain mietin josko lähtisi koskelle.

VÄLIAIKAMIETTEITÄ


Mikähän riivaus tämä perhokalastuksen tauti on? Kun itseään fiksummat pysyvät sisätiloissa niin itse kaipaa kastumaan lisää. Kun toiset sumuttavat itseään tuhannella litralla Offia pitääkseen hyttyset loitolla, itse välttää tartuttamasta itseään turhia hajuja ja kärsii mieluummin sääskiä kuin riskeeraa sen että ehkä kala sit-ten-kin haistaa jotain?

Talvikauden kun joet ovat jäässä tulee ajeltua autolla maaseutuja ja kahlailtua hangessa etimään ensimmäisiä aukeavia koskenniskoja.
Monesti vieläpä turhaan. Niinpä sitä palaa kotioloihin näpläämään itselleen lisää perhoja edellisenä kesänä hukattujen tilalle. Ilta toisensa jälkeen, silmät kivistäen, pienempää ja tarkempaa. Ja mikään ei miellytä omaa silmää.
 Välillä näpertää mielikuvituskuvia, miettii josko ärsyttämällä saisi kalan ottamaan.

Ja saahan niillä. Näemmä ystävämme salakat pitävät näistä. Ei muut. Salakasta lisää täällä.

Sitten taas ostelee uusia koukkuja. On kuulaa, wolframia ja kuparia, mesinkiäkin lie. Koukkuja väkäsellä ja ilman. Ja eikun nyplääti-nyplääti.

Urakan jälkeen tyytyväisenä että tulipa tehtyä. Pari iltaa eteenpäin ja vilkaisu rasiaan. Nämähän ovatkin täyttä skeidaa. Tuli jollain foorumilla nähtyä parempia. Tarpeet esiin ja taas uusia.

Ja sama näytös kohta.

Sitten instagram päälle ja katselemaan gurujen töitä. Ja taas itse lisää. Ja itsekin instaan koska tekee mieli päteä. Ja sitten taas hävettää.

Kierre on valmis.

Mutta pian koittaa kevät!
Vielä ovat rannat lumessa ja joki kohmeinen. Kahlata ei tee mieli mutta heittämään! Kala on vedessä, siellä se on! Muttei syö. Käydään siis turhia reissuja. Mutta ei haittaa vaan naurattaa. Kaikki mitä saadaan. Jopa väärtini Jounin multihauki.
Naarataan siis poikki kaikki talven jätteet. Ihastellaan kivenkoloja ja virran monttuja. Ja sitten tulee tulva.
Joet tulvivat. Tuovat mukanaan kaiken. Roskat. Uppotukit. Rantasaunat ja liiterit. Järki sanoo ettei täältä kalaa tule mutta eikun sekaan. Miestä jokeen. Ja kalaa ei tule. Mutta ei haittaa. Ollaanpa perhokalalla.
Kunnes kesä alkaa. Sieltä se löytyy se syy hulluuteen. Kymmeniä reissuja turhaa huitomista. Ja sitten ehkä vihdoin kala rannalla. Salakka. Tai harjus. Ahven. Särki. Hauki. Tuurillaan taimen. Ei koskaan lohi. Vielä.

Mutta siksi. Siinä syy hulluuteen. Asiaa ei haittaa hyvät ystävät joiden kanssa aikaa vietetään. Ei jokivarsien maisemat, ei luonto ympärillä.

Simon Cooper, ameriikkalainen perhokalastusmies on kirjoittanut:
"I suspect like me, you know in your heart of hearts that fly fishing is possibly the most inefficient way to catch fish as yet devised by man. If we had to capture fish to survive, the fly fishermen amongst us would be the thinnest and hungriest of the population."

Eli vapaasti käännettynä, "uskon että tiedät minun laillani että perhokalastus on ehkä tehottomin tapa pyydystää kalaa mitä ihmiskunta on keksinyt. Jos kalastaisimme ravinnoksemme, perhokalastajat olisivat laihimpia ja nälkäisimpiä joukossamme."

Onneksi emme. Saa rauhassa olla pönäkkä. Ystävien seurassa.

Kohtahan tulee taas syksy ja pitkä kylmä talvi. Kierre alkaa uudestaan. Nettikaupan sivut auki, välineitä hamstraamaan. Ja lisää perhoja.

Enkä kyllä edes halua parantua. Ähäkutti.

Petteri











13/100 Konnuskoski, Leppävirta

Lapsuuden maisemiin. Tämän kosken rannalla on tenavana tullut käytyä kesäretkeilemässä monen monituista kertaa. Nyt paluu, eikä turhaan!



13/100 Konnuskoski, Leppävirta

Konnuskoskesta osaa lupasivut kertoa seuraavaa:

"Leppävirralla Konnusveden ja Unnukan välissä pohjoissavolaisessa kulttuurimaisemassa kuohuu monimuotoinen Konnuskoski. Kosken etelärannalla on Konnuksen kanava, jonka kautta kulkee väylä Saimaalta Kallavedelle, joten Konnuskosken läheisyyteen pääsee myös veneellä kauempaakin. Alueella palvelee kesäisin myös Kesäkahvila Konnustupa, jossa voi viihtyä hyvän ruoan, juoman ja viikonloppuisin järjestettävien tapahtumien ja kesäteatterin merkeissä.

Konnuskosken alueella on kolme erilaista koskea sekä tasaista virta-aluetta, jotka muodostavat mielenkiintoisen ja monimuotoisen vapakalastusalueen. Pirttikoski ja Emäkosken yläosa soveltuvat hyvin perhokalastukseen ja Koivukoski heittokalastukseen. Koskien alapuolinen virta-alue on suosittua soutu-uistelualuetta. Konnuskosken saaliit perustuvat pienpoikasistutuksiin ja luonnonlisääntymiseen ja alueen tavoitelluimpia saaliskaloja ovat taimen ja kuha." -Eräluvat.fi

Tuosta linkistä siis löytyvät myös luvat alueelle.
Viimeksi olen Konnuksella käynyt entisen työkaverini kanssa yli kymmenen vuotta aiemmin. Tuolloin olin itse liikkeellä virvelimiehenä ja toverini perholla. Kosken äärellä löimme vetoa siitä että mikäli toverini saa perholla taimenen ennenkuin minä ul-vehkeillä, ostan perhovälineet itselleni vaikka teininä vannoin etten koske niihin enää. Näin pääsi tapahtumaan. Siitä eteenpäin onkin ollut menoa...

Käyntipäivä oli erityisen lämmin ja aurinkoinen 8.7.2017. Pari aiempaa päivää olivat olleet kylmiä ja sateisia joten usko siihen että koskessa on kalaa oli suuri. Eikä usko tällä kertaa ollut katteeton!
Tänä mainiona päivänä käytin vapautettavana kuusi taimenta! Pienin oli hieman yli 30cm sisupussi ja suurin 48cm, lihava, salmiakin muotoinen salakkatroolari.
Koskessa on myös muuta järvikalaa runsaasti. Hauesta oli varma havainto (astuin melkein päälle matalassa kahlatessani) ja kalakaveri päästeli haavistaan parikin todella kookasta säynettä. Iltahämärän tullessa ja vesiperhosten leijaillessa veden päällä oli säyneiden järjestämä pintominen melkoista kuunneltavaa. Perhosiimassa tarjoavat myös mainiota taistelua!
Kuvassa kalakaveri juuri haavinut noin kahden kilon säyneen.

Tämän kalastuspäivän tulee muistamaan pitkään. Hyvä sää, hyvä seura, hyvää kalaa, hyvää elämää!

Arviointi!

Luvat: Erälupien verkkosivuilta, linkki ylhäällä. Itsellä oli tällä kertaa 12h lupa, hinnaltaan 20€. Luvan voi ostaa myös mobiililla mutta kenttä on paikka paikoin heikko. Osta verkkokaupasta ennakkoon. Lupiahan myy myös manuaalisesti myös Leppävirran Neste.

Saalis: Lukuisia särkikaloja. Isoja säyneitä. Kuusi taimenta! Kaikki vapautettu. Muutama ahven. Eli runsaasti tapahtumia.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee varsin lähelle. Konnuskosken hankala puoli on että koko koskialueen kalastamiseksi tarvitset veneen, jolla tehdä siirtymiä saaresta toiseen. Veneen vuokraaminen ei kuitenkaan ole yleisten tietojen mukaan mahdollista.

Palvelut: Alueella laavu jonka käyttö kuitenkin näkyy, hitusen on epäsiistiä. Kanavan puolella on myös erinomainen kahvila jossa voi piipahtaa halutessaan.

Tappiot: Yksi perho. Keskeltä virtaa tinseliperho tarttui johonkin joka tuntui pohjalta. Paikassa jossa on yli 2m vettä. Ja sitten pohja liikahti poikkivirtaan ja peruke poikki. Oletuksena hauki vei. Haukia on nimittäin paljon.

Kalan kilohinta: En kykene laskemaan. Yhteispaino kaloilla oli kuitenkin kiloja. Lupa 20€. Matkakustannukset inhimilliset, bensiiniä noin 20 litraa, ralli-Volvo 2.0:lla. Kaikki kalat kuitenkin vapautettu joten voidaan myös tulkita kilohinnan olevan infernaalisen korkea.

Summaus:Konnus. Kuinka olen laiminlyönytkään sinua kaikki nämä vuodet? Menen uudelleen, mieluusti pikaisesti.
Hienoja päiviä. Kiva olla elossa.

Petteri


12/100 Kaalamakoski, Muonionjoki, Muonio

Tähän mennessä paras paikka jossa olen Väylällä kalastanut!

12/100 Kaalamakoski, Muonio

Tälle paikalle en olisi kenties osannut koskaan suunnistaa jollei paikallinen ystäväni olisi minua sinne kertaalleen ajattanut. Laitanpa siis teille Googlen tarjoaman karttakuvan, olkaa hyvä. Lupatiedot ja muut knopit samat kuin aiemmin.

Jostain tyhmästä syystä en tällä reissulla älynnyt ottaa yhtään kuvaa itse koskesta mutta mene itse paikalle katsomaan. Niin.

Kaalamakosken kohdalla Väylän leveys hieman rauhoittuu ja joki kapenee pitkälle koskipätkälle. Tai itse asiassa koskia on useampia, joiden välissä suvantoalueita joilla venemiehet pyörivät. Tälle vuodella ja käyntikerralle olivat lohiparvet jo vylpytellet Muonioon asti, joten joella näkyi muitakin. Rantamiehenä olin tosin ainoa, kovasti opportunistia perhovälineineen tuijoteltiin.

Päivämäärä käynnille oli 27.6. Aiemmin mainittu ystäväni oli mökillään jälkikasvunsa kanssa ja kehotti pyörähtämään. Kutsua totellen siirryin paikalle uudistuneella ralli-Volvolla, suoraan kahvikupin ääreen.

Koska paikka oli itselle uusi, annoin ystäväni pojan suorittaa minulle perhovalinnan, eikä se turhaksi jäänyt!

Suoritin paikalla kaksi laskua, eli siis heittelin kosken läpi niinkuin nyt vain osasin räpeltää. Välillä kesken kalastuksen minulle tarjoiltiin kahvia suoraan joen rantaan sekä kotona tehtyjä lihapullia (siis jonkin toisen kotona) hiukopalaksi. Luksusta!

Ensimmäisen laskun aikana sain jonkin tarttumaan jopa hetkeksi! Vapa niiasi syvään, pari jumputusta ja irti. Kalaa siis! Hihii, hohoo! Sattumaa tai ei, mutta usko siihen että omat värkit ja opit kohdallaan nousi kummasti. Hymyilytti.

Ennen kaikkea, se mikä suuresti itseä naurattaa on, että reissulla sain myös ensimmäisen kalani kaksikätisellä. Kuva todisteena. Perhona ystäväni pojan valitsema Red Francis, sama mikä ylemmässä kuvassa näkyy.

Kuvassa aito Väylän hauki. Heh. Haukikin on kala, tätä en vapauttanut vaan söin. Hyvää oli.

Arviointi!
 
Luvat: Erälupien verkkosivuilta, yhteislupahommia. Linkki jo ylempänä.

Saalis: Yksi karkuutus ja yksi hauki. Paras saalis tähän mennessä lohihommissa!

Paikalle pääsy: Autolla pääsee vaikka koskeen asti. Ruotsin puolella kyläyhdistyksen rakentamat erinomaiset ja siistinä pidetyt laavut aivan rannassa. Kunnioittakaa talkoolaisia ja pitäkää omat jäljet siistinä myös.

Palvelut: Laavuja jotka ovat huollettuja.

Tappiot: Ei tappioita, pelkkää voittoa sielulle.

Kalan kilohinta: Hauki on kala. Joten tulipa kerrankin ihan laskettava hinta. Hauen kilohinta tänä kesänä 40€/kg. Itsellä siis lupa yhden kunnan alueelle eli 60€/kausi. Saalis tähän mennessä hauki 1,5kg. Ihan itse laskin.

Summaus:
Maailman parhaita paikkoja. Helppo saavuttaa. Miellyttävä kalastaa. Edullista.
Arviointiin vaikuttaa myös kovasti ystäväni mökki eräällä maailman kauneimmista paikoista, hyvä seura ja hyvät tarjoilut. Olen kiitollinen niin monella tapaa.

Olipa herkkää.

Petteri.

11/100 Saarenniva, Muonionjoki, Kolari

Lohen kalastus. Perholla. Jaahans...


Aiemminkin olen toki Väylästä, mainiosta rajajoestamme kirjoittanut. Miksen siis taas? Kun joella on satoja kilometrejä ptuutta, voinee paikkoja esitellä useammankin. Varsinkin kun maisema vaihtuu kovin.

11/100 Saarenniva, Kolari


Vuosi 2017 on ollut merkittävän heikko lohivuosi Väylällä. Nousumäärät ovat olleet pienet, vesi ollut todella korkealla. kalastus on ollut vähintäinkin haastavaa siis. Nousumääriä voit ihastella vaikkapa Luonnonvarakeskuksen sivuilta, eli tästä. Sitten taas mistä huono lohivuosi johtuu, voit keskustelua kyllä seurata kaikista mahdollisista medioista... Ei puututa nyt siihen.

Saarennivan "löysin" edellisenä syksynä maastoa tiedustellessani, vinkin perusteella. Tuolloin päivämäärä oli niin myöhäinen ettei lohikausi enää ollut voimissa, joten tätä kesää tuli odotettua kovasti. Tosin lohi ei tullut. Niitä saatiin odottaa.


En käytä tässä nyt tilaa itse joen esittelyyn, sen voit lukaista vaikkapa täältä. Yhteisluvalla mennään, samasta linkistä löydät lupatiedot.

Itselle kyseessä oli lähikohde. Kotiovelta autolla alle 10 minuuttia ja olit jo joen rannassa. Olitpa sitten Suomen tai Ruotsin puolella. Kaksi eri pistoa tein, toisen 13.6. ja toisen 27.6., kummallakin käynnillä saldo oli sama, eli 0 kalaa. Yllättäen.

Saarenniva on Kolarin kylältä Väylänvarrentietä hieman etelään. Kohdalla on pieni saari joka jakaa joen kahteen osaan, Ruotsin puolella on leveämpi haara ja suuri matalikko, Suomen puolella kapea haara joka on syvempi. Suomen puolta voitanee pitää päähaarana nousevalle lohnakkeelle, tosin tämän kesän vesitilanteella ei lie ole ero hyvinkään selkeä ollut.

Kun vesi oli laskenut riittävästi, pusikkoinen ranta ei ollut enää este kaikelle kalastukselle. Tiheän puuston ja pajukon läpi rantaan, muutama askel veteen ja huitomaan. Kylmä oli, kalaa ei tullut. Kuitenkin! Vaikka paikka on pieni ja vähäeleinen ja joen leveys näilläkin kohden on masentava perhomiehelle, on paikka silti mielenkiintoinen. Soutajat pyörivät nivan niskalla rinkiä ja kalaakin tulee. Yksittäiselle kävijälle varmaankin Kolarin kohdilla helpoin heittopaikka saavuttaa. Linkin paikalle tarjoilee Google Maps, ole hyvä.

 
 Arviointi!
Kuinkas arvioit. En tiedä nyt. Yhteislupa on edullinen, paikka oli itselle helppo saavuttaa mutta kehno lohikausi antaa miinuksia joka suuntaan. Asioita joihin et voi vaikuttaa ja jotka eivät täyttä kuvaa anna.

Ehkä arvioksi kelpaa se, että menen uudestaankin.

Seuraavaksi jotain toista paikkaa. Lohihommia kuiteskin.

Petteri