10/100 Viannankoski, Maaninka

Hyvänen aika!
Luvassa esittely jostain Napapiiriä eteläisemmästä kohteesta!

10/100 Viannankoski, Maaninka

Tämähän oli entuudestaan itselleni tuttu paikka. Aiemmin asustelin Kuopiossa, tuossa ihanaisessa maailman pääkaupungissa ja tuli joskus silloisen työkaverin kanssa koskella pyörähdettyä. Autoileminen paikalla on hyvinkin helppoa, asfalttiväylä kuljettaa aivan äärelle asti. Karttalinkki paikalle vaikkapa tässä.

Alueesta kerrotaan esimerkiksi Metsähallituksen sivuilla jopa sen verran, että "Lyhyt, mutta kalalle mieluisa kulttuurikoski. Siilinjärveltä tietä nro 77 Viitasaaren suuntaan 30 km. Koskella 6 kalastajan kiintiö, joten varmista lupien saatavuus ennakkoon." (Eräluvat.fi)

Seuraavan kuvan olen anastanut Viannankosken kalastajien facebook-sivulta (täältä) jossa päivitettyä tietoa kosken kulloisestakin tilasta on kohtuullisen hyvin. Omissa kuvissa ei näkynyt maisemaa kosken katkaisevalle padolle. Kuva on otettu muuten samana päivänä kun itse olin paikalla, eli 14.4.

Nyt kun ollaan taas luvallisemmissa kuvissa, alla näkyykin oikeastaan samoilta jalansijoilta otettu kuva koskesta alavirran suuntaan. Lyhyesti alueen voi kuvata vaikkapa:

- Pato, jonka juoksutusluukuista on kiinni kosken vesitilanne. Leveyttä noin 50 metriä, pituutta noin puoli kilometriä. Patoluukkujen alla kosken kiivain osa, maantisiltaa alittaessa koski rauhoittuu. Kalastaminen tapahtuu Siilinjärven puoleiselta (itä) rannalta, toiselle puolelle ei jalka saa koskea. Saavuttaessa paikalle heti laavu ja tulipaikka. Vanha juoksutuskoski, korkeat kivetyt rantavallit, varovaisuus suotavaa. Kosken alaosa mielenkiintoisa, usein selkeästi vähemmän kalastettu.

 Paikan pääasiallinen kalastettava laji on kirjolohi. Solvatahan sitä toki saa, mutta parhaimmillaan mielenkiintoisa kalastettava kala ja varsinkin aikansa joessa vylpytelleenä, varsin maittavakin! Paikka jossa siis ruokakalan voi ottaa hyvällä omalla tunnolla. Viannankoskeen nousee myös taimenta, joten myös puritanisteillekin löytyy ajanvietettä. Urheiluhenkisemmät taas voivat kesällä leikkiä myös lahnojen ja haukien kanssa, mutta erikoisuutena Viannankoskella on varsin korkealle koskeen sopivalla vedellä nouseva kuha! Ottaa myös perhoon.

Entäs oma reissu? Niinkuin kuvasta näkyy, kyseessä oli kevätpäivän nautintoretki. Perhomiehelle päivä saattoi olla väärä, muut kalastajat saivat tulosta kohtalaisen kookkailla punaisilla Rapalan vaapuilla, itse taas ainoan (varman) sattuman sain ylipainotettuun, lyijyn kanssa uitettuun punaiseen zonkeriin. Muutoin oli itsellä hiljaista. Välillä tuli lunta mutta paistoipa aurinkokin, jos ei muulloin niin kahvilla istuessa. Hyvin kävi sekin.

Arviointiosuudesta tulkoon selkeä:

Luvat: Erälupien verkkosivuilta, tästä. Siellä myös tiedot kiintiöistä, alueen kartat ja selkokielellä alamitat ja kalastuksen säännöt. Kyseessähän on siis ns. "korttikoski" eli lupien määrä on rajoitettu, samaan aikaan ei montaa vavanheiluttajaa ole. 20 euroa on 6 tuntia, 25 eurorahaa 12 tuntia, 35 euroa vuorokausi. Jokaisella omat kiintiönsä. Voi vaikuttaa kalliilta mutta jos raha menee paikan ylläpitoon ja kalaistutuksiin, niin puoltaa kyllä paikkansa.

Saalis: Tyhjää huidoin. Kuinka ollakaan.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee vaikka koskeen asti. Viisi metriä autolta laavulle. Ei kuitenkaan sovi kovinkaan huonojalkaisen paikaksi, liikkuminen joen partaalla on paikoittain haastavaa.

Palvelut: Laavu ja (ainakin tällä kertaa hyvin) polttopuuta. Kesäaikaan lähistöllä kahvila. Jos on, käykää. Pitää tukea maaseutuyrittäjiä. Toivottavasti on tuoretta pullaa. Saisi luvan olla.

Tappiot: Perhoja. Juuri se aiemmin mainittu punainen zonker.

Kalan kilohinta: Edelleen, kirjolohi on halvempaa kaupassa. Kuitenkin, vapa-ajan vietto vapaa-ajalla virtaveden äärellä on kyllä tuon arvoista.

Summaus:

Jos erämaata etsit, ei paikka ole sinulle. Jos haluat yksityisyyttä, paikka ei ole sinulle. Paitsi jos raha riittää, varaa vaikka koko koski itsellesi. Mahdollista sekin. Viannankoski on kuitenkin omalla tavallaan arvokas paikka. Se on suurkaupungin läheisyydessä sijaitseva, maaseudun keskellä oleva kalastuskohde, jossa aloittelijan on helpohko päästä tutustumaan virtavesien kalastukseen. Kalaa istutetaan sen verran runsaasti, että kosken täydellinen tyhjeneminen on epätodennäköistä. Vedenkorkeudesta riippuen kalastettavia kohtia löytyy eri puolilta, samoin eri kalalajeja. Erityisen miellyttävänä pidän, että alle 18-vuotiailta lupamaksu on puolitettu.

Aion käydä tulevaisuudessakin, se taas mikä kohde on seuraavana kertomusten kohteena, en tiedä vielä varmaksi itsekään!

t: Petteri 

9/100 Jäämeri

9/100 Jäämeri.

Perhokalastus on kummallinen harrastus.

Vasta tänään kalavälinekaupassa Kolarissa myyjättären kanssa keskustelin, että perhokalastus lienee ainoa harrastus jossa on täysin järkevää tuhlata 100 euroa höyheniin, ostaa taas hieman lisää mustaa karvaa ja perustella itselleen että uusi vapa on järkiostos mutta vanha vapa täytyy vain päivittää uudella kelalla ja että muutama sata kilometriä tyhjän pyytämiseksi on hauskaa.

Onhan se!

Ja kun kalastuksen kaipuu on kova, ovat kovia myös lääkkeetkin! Jäämeri! Siellä uiskentelee merinen taimen, vylypyti vylypyti laittelee pitkin rantaviivaa se!

 Pitemmittä puheitta, kamat kassiin, kalakaverin kanssa taas hetken mielijohteesta liikkeelle kun kummallakin kaipuu kalavesille kova ja kohti Jäämerta.

Lähin paikkahan itselle Jäämeren rantaan on hurauttaa Skibotniin, ihan tuosta Kilpisjärven kautta ja etsiskellä sopiva rantapaikka. Lupia nykyisellään ei rannalta kalastamiseen Norjassa merellä tarvitse, joten lupapoliittisesti retki on huokea. Vaivainen 700km yhtenä päivänä autossa, edestakaisin mentäessä ei myöskään Pohjolan ihmiselle liikaa ole. En sano silti että joka päivä ajelisin. En aja.

Meritaimenen sielunelämästä osataan satunnaista lukijaa valaista monellakin foorumilla mutta summaampa tähän nyt ihan vasta-alkajalle, kuten itsekin olen, sopivan tiiviin paketin.

1. Luvat. Norjassa merellä et tarvitse. Kuitenkin! Meritaimen vaatii elämiseensä ja olemiseensa makeaa vettä, joten jokien suistot ovat paikat joita etsitään. Monellakin joella rauhoitusalue voi ulottua rantaviivaa aika pitkällekin. Skibotnelvalla tämä alue on parisen kilometriä kumpaankin suuntaan. Aika pitkällä siis. Kieltoalueet on kuitenkin merkitty rantaviivalle, joten niitä kannattaa noudattaa. Toisilla joilla rajoitus voi alkaa vasta hieman jokea noustua, joten paikkakohtaisesti pitää mennä. Merkinnät Pohjois-Norjassa selkeähköjä joten ei hätää.

2. Missä taimen? Makeaa vettä pitää tulla. Karttatalkoissa löytyy taatusti riittävän leveä joki taimenen halutessaan nousta. Taimen osaa kyllä uida pitkin koko rannikkoa joten makea vesi on lähinnä kalamiehelle apuvälinen suunnistukseen. Sattumakalan todennäköisyys on suurempi jokisuistoissa.

3. Norjalainen ei pidä siitä että talon pihaan tullaan luvatta. Älä siis mene. Tämän ymmärtää heikkolahjaisempikin.

4. Kalapaikka? Rakkolevä on hyvä merkki. Siellä elää taimenen ravinto. Sitäkään ei joka paikassa kasva mutta se on helppo löytää, etenkin laskuveden aikaan.

5. Koska kalalle? Koko vuosi. Kesällä voi olla leppoisampaa mutta Jäämeri on aina kylmä. Nimensä veroinen. Vuorokauden ajoista nousu- ja laskuvesi, niiden huiput etenkin. Netistä löytyy monia aikatauluja aiheeseen, esimerkiksi tämä.

6. Mitä tekee suolavesi vermeksille? Tappaa ne. Ok. Merellä pärjää rakkolevien laitoja kalastellessa ihan perusperhovehkeillä, itsellä luokka 6, Visionin GTfour. Tuulisemmalla säällä luokkaa isompi voisi olla kiva, saa käyttää. Mutta kaikki kallis kuolee suolavedessä. Huuhtele, huuhtele ja huuhtele. Kalastuksen jälkeen kaikki kamat suihkuun, kela auki, siimatkin ulos ja huuhteluun. Koskee myös kahluuvehkeitä.

Näillä ohjeilla pärjää itseasiassa aika hyvin. Tietävämmiltä voi udella perhoja ja enemmän meritaimenen sielunelämästä. Meille riitti nyt mahdollisuus kalastaa, paikkojen etsiskely, hyvät eväät, kahvi, kurjat vitsit, kalojen bongaus sekä tietenkin vuonossa puljaavat miekkavalaat ja pyöriäiset. Ei huonosti se.

Onko ajamisen väärti? On. Subjektiivinen mielipide. Kalan saat helpommalla marketista. Mutta jos vaikka Pohjoisen loma on edessä, miksei sitten viettäisi samalla päivää sellaisissa maisemissa joita ei kotinurkilla ole?

Kuvassa kirjoittaja ihastelee kylmää maisemaa ja pelkää taimenta. Heittoetäisyydellä oli niin iso taimen, että minkäänlaista uskoa omiin mahdollisuuksiin ei ollut.

Kausi 2017 alkaa!

t: Petteri

Vielä ennen talvea

Kerhon reissu, hyvä reissu.

Iloluontoinen perhokerhomme Cock Josephs lopetti kauden tyylillä. Omissa maisemissa, tutuilla paikilla, tutuilla eväillä (Kivikylän aurajuustolihapullat, voi veljet!), kahvilla ja tiimilaseilla. Onko parempaa?

Palovaara, Ounasjoki. Kylmä oli, mutta loppusyksyn aurinkoinen päivä jaksoi vielä helliä. 29. lokakuuta on jo varsin myöhäistä syksyä, varsinkin kun parin viikon päästä muutoin terve mies oli jo siirtynyt hiihtoon.

Eväät tosiaan kohdillaan, lunta ja pakkasta, työvälineet vielä viimeisellä reissulla ennen talvisäilöön siirtymistä. Sydämessä outo haikeus seuraavaa kevättä odottaessa mutta samalla myös tolkuttoman tyytyväinen mieli pitkästä taaksejääneestä kalastuskaudesta. Kymmeniä reissuja, jokunen kalakin ja paljon uusia paikkoja sekä kehnoja vitsejä. Kerhokin perustettiin, siitä voit lukea lisää täältä, tai seurata sen toilailuja esimerkiksi facebookitse (is it even a word, it is now!).

Tiimilasit päässä vielä kauden viimeinen uhmakas räppiposeeraus. Ei se tästä.

Kalakaverin kauden viimeiset heitot hyiseen jokeen. Kevät tulee taas kun sen aika on.

Kiitos menneestä kaudesta, 

t: Petteri

8/100 Tuulijoki, Kolari

Ylläsjokeen liittyen!

8/100 Tuulijoki, Kolari

Täysin ennalta tuntematon paikka oli kyseessä. Ylläsjoen harhailu antoi karttaa lukiessa olettaa että lähistöllä voisi olla muitakin kivoja pieniä jokikohteita. Ja olihan niitä!

Vain noin kilometrin päässä, metsän keskellä sijaitsi Tuulijoki, eräs Ylläsjoen ylempi haara. Ensimmäinen käyntipäivä kohteessa oli jo syyskuun loppua mutta interpentin tietojen mukaan joessa ei ole rauhoitusta (taimenet toki kannattaa silti laskea takaisin, kuturauha se pittää olla), joten harjuksen kimppuun kävi tiemme.

 Sijainnista, luvista ja ajo-ohjeista voit lukea suoraan Ylläsjokea koskevista ohjeistuksista. Klikkihaukkana linkitän lukijan suoraan omaan blogiini, ähäkutti. Luvat ja ajo-ohjeet siis näppärästi sinulle tästä.

Muutoin joki on toisinto Ylläsjoesta, sillä erotuksella ettei mökkiasutusta näy eikä kuulu vaan tunnelma on paljon erämaisempi. Soiset ja pusikkoiset rannat edellyttävät viitseliäisyyttä rämpimiseen mutta jo muutamassa minuutissa kalastettavia kohtia löytyy mukavasti.

Allaolevassa kuvassa on innostunut, pöllästynyt kalakaveri ja koko kauden 2016 suurin harjus. Voidaankin todeta käyntikohteen vähintäänkin yllättäneen satunnaiset kalastelijat!

On pollean näköinen keski-ikäistyvä möhömaha siinä. Niin. Ei kateutta.

Arvioksi siis:

Luvat: Metsähallituksen Länsi-Lapin viehelupa. Edullinen on se.

Saalis: Suurikokoista! Kuvassa ei komeile päivän ainoa saalis kuitenkaan.

Paikalle pääsy: Autolla suhteellisen lähelle, hitunen rämpimistä.

Palvelut: Ei ole. Tuo omat. Ota hyvät eväät.

Tappiot: Taas muutama perho. Onpa talvelle tekemistä.

Kalan kilohinta: Tällä reissulla oli kala halpaa! Melkein itku pääsee. Minulta. Sillä minä en saanut mitään. Tietenkään.


Tunnustan että paikka on jäänyt omaan mieleen vahvasti. Erämaan tuntuma, vähäisesti kalastettu joki, saalistakin (joku muu) sai. Niin paljon on Tuulijoki jäänyt kummittelemaan, että tiedän sen olleen vielä eilen jäässä. Lunta oli runsaasti.

t. Petteri

7/100 Ylläsjoki, Kolari

Huhhei...
Perinteinen blogikirjoittajan ahdinko iski. Julkaistavaa ja kirjoitettavaa oli niin paljon, että elämä veikin ennemmin mukanaan ja kirjoittaminen jäi. Nyt kuitenkin, vuoden jo tuhdisti vaihduttua lienee aika päivittää projektia eteenpäin.

7/100 Ylläsjoki, Kolari

Mikäs paikka puhelimen kätköistä löytyikään?
Ylläsjoki.

 Ensimmäinen käyntipäivä kohteessa näkyy sijoittuvan syyskuulle. Niinkuin kuvista näkyy, kesän vihreys alkaa olla takana ja syksy on koittanut. Ensimmäinen kopaisu joelle oli helposti saavutettavissa, suoraan Kolari - Kittilä -tien varresta, Kurtakon kylältä hitusen matkaa Ylläsjärvelle päin. Karttalinkki tutusti tässä. Joen yli suhauttaa nopeasti autolla, sillä leveyttä noilla kohden on vain viitisen metriä. Kuinkahan monta mahtavaa perhopaikkaa Suomessa onkaan joiden ohi tulee vain ajettua?

Ylläoleva kuva kertoo aika paljon joen kalastamisesta. Pusikkoa piisaa ja itse uoma on varsin syvä. Kalastelijan on hyvä lähestyä rauhaisasti joen penkkoja ja tarjoilla perhoa aivan rantaviivaa pitkin. Kalatapahtumiakin reissulla tuli, merkittävimmin juurikin aivan penkalta.

 Kahlailu onnistuu paikkapaikoin mutta kalastamista rajoittaa myös rantojen asutus. Loma-asuntoja noilla paikkeilla on kohtalaisen runsaasti, eikä ole kuitenkaan hyvien tapojen mukaista jyrätä pitkin toisten takapihoja. Tuollaiseen iltapäiväpistoon kalastettavia paikkoja kyllä löytyy, niin sillan ylä- kuin alavirran puolelta. Kärsivällisyyttä vaatii vain etsiskellä.

Joessa on myös yllättävän jämäkkiäkin kalakontakteja, varsinkin 4- luokan vehkeillä huitoessa vapaa saa ajoittain taivuttaa kivastikin. Oheinen tärppi jääköön innoitukseksi teille.

Mutta arviointi!

Luvat: Vuodelle 2017 lupana toimii Länsi-Lapin vapalupa, osoitteessa tämä. Metsähallituksen hommia. Koko kausi, koko perheelle 25 eurorahaa!

Saalis: Harjuksia, vapautettu ne, pieniä olivat.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee, kuten autotiestä voi päätellä.

Palvelut: Ei ole moisia. Kauppaan toki pääsee n. 10 km päässä, on siellä kahvilakin.

Tappiot: Itsekunnioitus oli kovilla, iski juoksumaha, se olkoon toinen tarina. Muutama perho rannan puskiin.

Muuta: Puskaa täytyy rakastaa. Onneksi ei ollut enää räkkä. Vaatii rämpimistä.

Kalan kilohinta: Kaupasta saat sardiinit halvemmalla, se on totta.

Kuitenkin! Käymisen arvoinen paikka. Koko talvi tässä on tullut odotettua milloin koskien niskat aukenevat.

t. Petteri