2/100 Palovaara, Ounasjoki

Eli onhan sitä paikkoja käydä Suomenmaassa suuressa.
Tämänkertainen kohde kuuluu jälleen kategoriaan "Lähipaikat", ala-allegoriaan "mennäänkö vaikka paistamaan makkarat ja kalastamaan?"

2/100 Palovaara, Ounasjoki, Kittilä

Paikkahan saavuttaessa näyttää suurinpiirtein tältä:

Niinkuin kuvasta näkee, vettä on vähintäänkin reilusti ja leveyttä eritoten liikaa kevyelle perhokalastukselle. Silti ranta-alueella on annettavaakin. Vastaranta näyttää (aina) kiehtovammalta mutta kun ihminen on laiska, sitähän siirtyy sinne minne autolla helpommin pääsee. Karttalinkki vaikkapa tästä, ole hyvä.

Kaikkitietävä inter-pentti kertoo että Ounasjoki on Kemijoen sivuhaara ja samalla Suomen suurin sivujoki. Pituuttahan riittää sellaiset 280 km joten muutama kalapaikka matkalle mahtuu. Ennen ollut mrkittävä lohijokikin mutta eipä enää, kiitos vesivoima. Kivasti kalastusalueita onnistuttiin aikoinaan tuhoamaan myös uittoperkauksilla, kunnostuksia on kuitenkin nykyään tehty.

Luvanhankkimisen kommervenkit onnistuvat kivasti täältä kautta vaikkapa:
http://www.ounasjoki.fi/kalastus/yhteinaislupa/

Entäpäs sitten tämä oma kokemus tällä kertaa?
Päivämäärä oli 28. toukokuuta 2016 ja ilma vähintäänkin kesäinen. Aurinko paistoi, hitusen tuulta ja lämmintä. Lihavalla pojalla kahuuhousuissa hiki. Punapigmentti-ihmisenä paloin kuin torakka. Aurinkorasva on vain heikoille, melanooma on ulkoilmaelämän merkki. Nyt kirjoittaessani tätä toista viikkoa myöhemmin, iho kuoriutuu isoina paloina. Aikuinen mies on järkevä olento.

Vettähän joessa riittää. Kevään riemuissa enemmänkin. Ilahduttavaa kyllä, vesi oli kirkkaahkoa ja suhteellisen roskatonta. Viime syksynä edellisen kerran piipahtaessa oli Kittilän kultakaivos hitusen juoksuttanut jätevettään, kukapas moiseen lupia kyselisi, ja koski oli tällöin kuollut ruskean limalevän, sammaleen ja vaahdon kelluessa joessa. Nyt ei näkyä moisesta, kalat tosin parempia tuomareita asiassa.

Innokasta huitomista kalakaverin kanssa harrastettiin nelisen tuntia kesäisessä säässä. Pintakäyntejä näkyi nolla, kalakontakteja yksi. Blogin nimenvaihto tosin on lähellä, ainoan kalanhan sain minä. Käsittämätöntä.


















Kuvassa kalakaveri ei saa kalaa. Myöskään grillimakkaran nitraattien turvottamilla sormilla eivät solmut meinaa onnistua. Mahakin on tiellä.

 Todistusaineistona Ounasjoen kalakannasta on reissun ainoa harjus, kirjoittajan kämmenellä. Vihreä kuulapäinen vaijeripupa toi saaliin. Hyvä minä. Kala sai vapautensa myös.

 

Entäs arviot:
Lupa: kausilupa 40€, kilometriä kohden hinta siis noin 0,14€. Edullista väittäisin.
Saalis: Yksi alamittainen harjus, vapautettu. Mutta tärkeintä, sen sain minä. Minä!
Paikalle pääsy: Autolla, kätevästi.
Palvelut: Laavu ja tulipaikka, käymäläkin on. Luksusta, väittäisin.
Tappiot: Mitään ei kadonnut, ei perhohävikkiä. Jeij!
Muuta: Arka paikka tuulelle, iso virta jonka ranta-alue aika vähäilmeinen.
Kalan kilohinta: Nyt en laske enää välineistöä vaan vain eväät + tappiot + matkustus + lupa joten: Kala (vapautettu) noin 200g, kulut 40€ + eväät 6€ (herkuttelin) ja polttoaine Volvoon 20€ => saaliskalan kilohinta 330€/kg. Perhokalastajalle kohtuullista. Ei ole köyhän laji.

Seuraavaksi lisää Ounasjokea.

t: Petteri