Talviunia?

Niin se vaan taas koitti.
Perhokalastuksellinen talviuni. Lunta maassa, joet jäässä, tai ainakin niin suurten kinosten takana ettei tee mieli lähteä tarpomaan pusikoihin. Eikä kyllä huvita häiritä taimenparkojen kutukarkeloiden satoa. Niinpä sitä vajoaa nojatuoliin, masentuu ja muistelee avovesien aikaa.

Tehdäänpä vähän tässä vaiheessa tiliä kaudesta 2017.


Kausi alkoi varhain. Talven aikana kuume oli noussut ja avovettä oli etsittävä vaikka väkisin! Hullunhauskan kalakerhomme Cock Josephsin ongelmanahan on että samanmielisiä olemme kaikki kaksi meitä jotka jäseniksi tunnustaudumme joten asia ratkottiin jo 2. päivä huhtikuuta hyppäämällä autoon, ajamalla Jäämerelle kahlaamaan kuukelit sinisiksi. Ja illaksi kotiin. Tehkääpä perästä.
Kalaa nyt ei tietenkään tullut, mutta lystiä oli!

Sitten odotettiin jokien aukenemista..

Tai ei oikeastaan. Koska pakottava tarve oli, olihan sitä juoksenneltava hankien keskellä, ojalla jos toisellakin. Karttatalkoilla tuli etsittyä lähiseutujen virtavesiä joissa oli luvallista käydä. Mutta se lumi suli niiiiin myöhään keväällä. Tulipa silti käytyä.

Tällaista meisinkiä. Ei kalaa, mutta kivaa.

Kesä taas meni vauhdilla. Piipahteluja tuli tehtyä sinne sun tänne mutta jotenkin jäi itselle vajaa olo? Jotenkin kesässä ei tuntunut olevan tarpeeksi päiviä. Kesän parhaita hetkiä oli synnyinseutujen Konnus. Oikea Savon kesä.

Perhokalastusta kesäillassa, Savonmaan suvessa. Aijai.

Kausi vain tuntui tänä vuonna loppuvan niin aikaisin. Viimeinen reissu oli jo elokuun puolivälissä Simojoelle ja sitten.. siihen se tältä kesältä jäi. Omaan elämään sijoittunut seikkailuretki muutoksien perässä (niin työtä kuin kotia) verotti aikaa rakkaalta harrastamiselta. Aikaa ei tuntunut olevan. Ei kalastukseen eikä perhojen nypläämiseenkään. Miksi?

Sitäpä tässä on turha harmitella. Uusi kausihan alkaa pian. Ja nyt juuri kuumottaa sidontasormia. Rasiaan tuli tehtyä joku aika sitten menneen kesän tehopeliä useampia kappaleita, eivät pääse loppumaan ne nyt. Koska en salaile, laitan tähän ihan kuvankin.

Tiiättekös... Pikaisella laskennalla tässä, lohikauden alkuun on 165 yötä, sitä ennen aukenee Äkäsjoki jo 16 päivää aiemmin, pari hyvää paikkaa jo 134 päivän kuluttua... ja Jäämerihän on nytkin sulana! Ja Vianta. Ja vaikka Muuramenjoki? Siitä en ole vielä kirjoittanutkaan...

Nyt ylös nojatuolista, verkkokauppojen sivut auki ja kaikki pikku nippelit sekä sidontacermekset esille. Kartat oli missä? Nyt on hoppu, perhokalastukselle on aikaa vain loppuelämä, kiire!

- Petteri

14/100 Simojoki, Simo

Tämänhän kirjoittaminen on vähän jäänyt...
Mutta tällainenkin tempaus tuli tehtyä!

14/100 Simojoki, Simo

Tuulelta suojassa, kahvia kuksassa.

Jahansson. Kuinkahan sitä aloittaisi? Varmaankin laiskimmalla mahdollisella tavalla, eli kopioimalla joen virallinen esittelyteksti suoraan toiselta sisällöntuottajalta. Silvuplöö.

"Simojoen yhteislupa solmittiin Metsähallituksen ja Simojoen Nousulohi ry:n kanssa vuodesta 2017 alkaen. Nykyinen lupa kattaa lähes koko Simojoen vesialueet Simon kunnassa. Joki soveltuu kokonsa, virtaaman ja runsaiden koskien ansiosta hyvin perho- ja uistinkalastukseen, mutta myös soutu-uistelu on mahdollista.
Simojoessa on oma luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Jokeen nousevien lohien määrä on kasvanut viime vuosina ja vuonna 2016 nousulohien määrä oli yli 5400 kpl. Aluetta kunnostetaan aktiivisesti, etenkin lohien kutu- ja poikastuotantoalueiden osalta. Simojoki on erittäin hyvä kohde myös harjuksen kalastajalle, elinvoimaisen harjuskannan ansiosta. Hidasvirtaisilta alueilta siiman päähän voi hyvin saada myös ahvenen tai hauen.     
Simojoen alueella on monipuoliset retkeily- ja majoituspalvelut. Alueella on useita huollettuja laavuja ja tulipaikkoja. Retkimelonnan harrastajille Simojoki on myös loistava kohde."

Näin asiaa valaisee Eräluvat.fi sivusto. Samalta sivustolta löytyy myös kohteen luvat, tästä. Missä sitten taas koko Simojoki sijaitseekaan, voit taasen vilkaista kartasta.

Simojoki oli kyllä kokonaisuudessaan positiivinen yllätys. Kymmeniä kertoja joen yli on ajanut muttei koskaan pistäytynyt. Kalan, tässä tapauksessahan tavoitteena oli lohi, kannalta mennyt kesä 2017 oli kaikkiaan kurja. Kalaa ei noussut jokeen. Tai kai noita olisi noussut mutta Houdinin taitoja ei verkkosumassa ole kaikille kaloille annettu. Onneksi joki kuitenkin tarjoili hitusen muuta antia, harjusta ja taimenta tuli sattumana. Taimen pääsi näyttämään ylhäällä mukana ollut varajäsen J(T) kun jäsen J:n kanssa ei aikataulut natsanneet. Oli ruoja käynyt hiukan aiemmin, yhtä hyvin tuloksin.

Käyntiviikonloppuna sää oli muutoin mieluisa, mutta julmettu tuuli puhalsi pitkin jokiuomaa. Ajoittain meinasi ukko lentää nurin, kivikossa telkutessa kerran lensikin. Onneksi Simojoella on pituutta ja mutkia, suojaisiakin paikkoja voi etsiä. Paikat on monesti helposti löydettävissä, tienvarressa on kylttejä parkkipaikoista ja laavuista. Mukavaa se. 

Kuvassa varajäsen J(T) polskuttelee.

Lohenkalastus.

Siitä ovat minua taitavammat saamamiehet kirjoittaneet paljon. Itsellä ei aiheeseen montakaan meriittiä ole, tuskin ainoatakaan mutta Simojoella oli ainakin se riemastuttava puoli että siellä usko itseen kasvoi. Joki on kokonaisuudessaan tällaiselle amatöörillekin kalastettavan kokoinen ja tarjoaa useita mielenkiintoisia paikkoja. Yhden karkuutuksenkin sain aikaiseksi joten kala on mahdollista siis tavoittaa!

Tuon näköisellä Mutantti- perholla tuli jotain monttuasukasta sivallettua. Oma osaamattomuus kostautuu kyllä nopeasti, leikki oli ohi noin 10-15 sekunnin jälkeen, ihan kuin makuuh.. siis juoksukilpailuissa.

Aamuisella laavulla. Vesisateesta huolimatta yö kuivana ja kamat suojassa.

Entäs arvio!

Luvat: Erälupien verkkosivuilta, linkki ylhäällä. Jos lohenkalastukseen vuorokausilupa on vaivaiset 15€, ei se todellakaan ole liikaa. Muutakin saatavaa joessa on, joten väittäisin että kohtuullisen halpaa on. Odotuksissa vain vahvemman lohennousun vuosia.

Saalis: Harjuksia muutama, pientä taimenta, ahventa... Ei varsin tällä kertaa mitään kehumista. Mutta komeita lohen pintakäyntejä myös. Kyllä siellä kalaa on. Osaavammat ottakoon.

Paikalle pääsy: Autolla pääsee varsin lähelle. Selkeästi merkityt parkkipaikat helpottavat, kävelymatkat inhimillisä jopa kahluuhousuissa.

Palvelut: Alueella laavuja jotka siistejä. Polttopuita hiukan vähänlaisesti, loppukausi oli jo käsillä. Totuushan on että sesongilla ruuhkaakin saattaa olla.

Tappiot: Muutamia perhoja. Synkällä siimalla koitti pyynnöksiä upottaa, kiviä löytyy. Kunniakin meni kun tempaisi voltit rantakivikossa.

Kalan kilohinta: Rallivolvo 2.0 kuljetti inhimillisellä hinnalla, luvat edulliset, evästä ostettiin maltillisesti... Mutta onhan sillä kalalla hintaa. Jos haittaa, mene markettiin.

Summaus: Simojoelle kääntyy tieni myös tulevana kesänä, jossain vaiheessa. Ehkä tällä kertaa jo alkukaudesta?


- Petteri