3/100 Taalo, Ounasjoki

Nyt kyllä hävettää.
Olen nimennyt blogin aiempien kokemusteni valossa nimellä "Turhaa huitomista", sillä kokemukseni on ollut lähinnä kalattomuutta. Saamaton olen monella eri asteella, mutta kalaa saamaton eritoten. Nyt oli erilainen yö.

3/100 Taalo, Ounasjoki, Kittilä

Niinkuin projektin (100-kohdetta, katso tästä.) aiemmassa kohdassa 2/100 kerroinkin, Ounasjoki on pitkä joki. Tämänkertainen käyntikohde oli jälleen oma "lähikohde", Lapin suurpiirteisellä käsitteellä siitä mikä on lähellä; hankala uskoa että helsinkiläinen sipaisisi Heinolaan vain kalastaakseen pari tuntia ja ajaakseen takaisin. Jotkut niinkin tekee, kunnia heille, oikeasieluisia veikkoja tai pirkkoja he.

Taalon saattavat monotanssikeskus Levillä vierailleet tietää, kyseisen tunturin juurellahan paikka on. Karttalinkki kun on hyvä tapa, katso vaikka Googlesta.
Ilta-auringossa maisema näyttää ohuesti tältä:

Ounasjoen tyypilliseen malliin Taalokin on leveä ja pääosin varsin syvä perhovälinein ronkittavaksi. Kuitenkin mielenkiintoisia paikkoja riittää noin kilometrin matkalle. Paikka ei sisällä suuria kuohuja mutta virtaama on vähintäänkin riittävä. Näin alkukesän riemuksi painotetut perhot eivät ole väärä valinta, pintakäyntejä tosin alkoi näkymään.

Tästä kuvasta ehkä hieman lisää mittasuhteita viime syksyltä.

Entäpäs nyt?
Käyntipäivä oli 1. kesäkuuta 2016, työhommien vuoksi asian äärellä oltiin illalla klo 21, ensin leppoisasti eväillä ja kahvilla, kalastusaika noin 22.00 - 02.15.

Kuinkas kokemuksen kuvaisi?
Niinkuin tämän tekstin aloitin, oli turhan huitominen kaukana kokemuksesta. Ensimmäinen kala ylhäällä jo toisella heitolla, mallia harjus. Ja samaa rataa oli luvassa, pitkin aluetta. Paras paikka löytyi hieman ylimmältä niskalta alaspäin, samoilta jalansijoilta useita kohtuullisia harjuksia ja jopa kesän ensimmäinen taimen! Kaikessa tässä tihutyössä ykköseväänä toimi jälleen kuulapäinen vihreä vaijeripupa.

Harjuksen kokoluokka oli pääosin 30cm ylöspäin. Pienempää harjusta sattuessa koukkuun, tuli suoritettua paikanvaihto, sillä alamittaisten kiusaaminen on helppoa mutta ei järkevää. Ounasjoen alamitan ylittäviä tuli useita, niin minulle (!) kuin kalakaverille. Pyrimme kuitenkin välttämään teurastusjuhlia joten valtaosa kaloista ui edelleen vapaana samassa vedessä.

Illan ja tämän vasta alkuun päässeen kauden tähänastinen tähtihetki oli kylläkin kaunis, ehjäeväinen, pyöreällä rasvaevällä varustettu taimen. Ja sen sain minä! Ai että! Voi sitä virnuilun määrää jonka voi kaunis kala aiheuttaa. Koollahan yksilö ei ollut pilattu, 43 cm pönäkkää pötkylää. Mittansa vuoksi ilonlähde sai ansaitun vapautensa pakollisen valokuvaussession jälkeen. Palataan asiaan parin vuoden päästä, joohan?

Kaunis se kyllä on.

Kokemuksena käsittämätön ilta. Harvoin olemme kalakaverini kanssa näin leveästi hymyilleet. Emme koskaan aiemmin Taalollakaan näin.

Ja sitten arvioon!

Luvat: Edelleen Ounasjoen yhtenäislupa, vaikkapa tästä. Toimii myös mobiililupakin, Taalolla ajoittain huonot kentät.
Pääsy: Autolla pääsee laavulle asti, tosin pitää tietää minne on menossa, gps ei oikein osaa opastaa.
Palvelut: laavu ja käymälä, joten superluksusta
Miinuksia: Taalon veteen vuotaa ajoittain Levin mökkikylistä kurjaakin kurjempaa jätevettä, varsinkaan Ruskamaratonin jälkeen kohteessa ei toinna käydä hetkeen. Vaikea paikka myös äkkinäisen liikkua, saati kahlata, kivikkoa melkoisesti.
Kalustotappiot: Oma saamattoman maine tutisee. Kestän kuin mies. Yksi pupa (eli siis perho) katosi jonkin tärpin mukana.
Kalan kilohinta: Saatuja kaloja useita kappaleita, kruununa taimen. Luvat olivat entuudestaan, eväinä jääkaapista vierailulla käyneen ystävän jättämät makkarat, kustannuksia vain polttoaine sotaratsuun, laskettakoon sille 20€. Kilohinta nyt mahdoton laskea, sillä oma ja kalakaverin hymy oli hinnaton kokemus. Sori.
Kokemus: Lienee tullut selväksi että erityislaatuinen. Lapin yöttömässä yössä, ilman moskiittoja, hyvässä seurassa ja vieläpä saalista. Eväät ilmaiset mutta maittavat. Edes seuraavana aamuna parin tunnin yöunilla töihin raahautuminen ei poista hyvän olon tunnetta.

Kalattomia päiviä on varmuudella tulossa.
Blogin nimeä en vielä muuta.

Petteri

2/100 Palovaara, Ounasjoki

Eli onhan sitä paikkoja käydä Suomenmaassa suuressa.
Tämänkertainen kohde kuuluu jälleen kategoriaan "Lähipaikat", ala-allegoriaan "mennäänkö vaikka paistamaan makkarat ja kalastamaan?"

2/100 Palovaara, Ounasjoki, Kittilä

Paikkahan saavuttaessa näyttää suurinpiirtein tältä:

Niinkuin kuvasta näkee, vettä on vähintäänkin reilusti ja leveyttä eritoten liikaa kevyelle perhokalastukselle. Silti ranta-alueella on annettavaakin. Vastaranta näyttää (aina) kiehtovammalta mutta kun ihminen on laiska, sitähän siirtyy sinne minne autolla helpommin pääsee. Karttalinkki vaikkapa tästä, ole hyvä.

Kaikkitietävä inter-pentti kertoo että Ounasjoki on Kemijoen sivuhaara ja samalla Suomen suurin sivujoki. Pituuttahan riittää sellaiset 280 km joten muutama kalapaikka matkalle mahtuu. Ennen ollut mrkittävä lohijokikin mutta eipä enää, kiitos vesivoima. Kivasti kalastusalueita onnistuttiin aikoinaan tuhoamaan myös uittoperkauksilla, kunnostuksia on kuitenkin nykyään tehty.

Luvanhankkimisen kommervenkit onnistuvat kivasti täältä kautta vaikkapa:
http://www.ounasjoki.fi/kalastus/yhteinaislupa/

Entäpäs sitten tämä oma kokemus tällä kertaa?
Päivämäärä oli 28. toukokuuta 2016 ja ilma vähintäänkin kesäinen. Aurinko paistoi, hitusen tuulta ja lämmintä. Lihavalla pojalla kahuuhousuissa hiki. Punapigmentti-ihmisenä paloin kuin torakka. Aurinkorasva on vain heikoille, melanooma on ulkoilmaelämän merkki. Nyt kirjoittaessani tätä toista viikkoa myöhemmin, iho kuoriutuu isoina paloina. Aikuinen mies on järkevä olento.

Vettähän joessa riittää. Kevään riemuissa enemmänkin. Ilahduttavaa kyllä, vesi oli kirkkaahkoa ja suhteellisen roskatonta. Viime syksynä edellisen kerran piipahtaessa oli Kittilän kultakaivos hitusen juoksuttanut jätevettään, kukapas moiseen lupia kyselisi, ja koski oli tällöin kuollut ruskean limalevän, sammaleen ja vaahdon kelluessa joessa. Nyt ei näkyä moisesta, kalat tosin parempia tuomareita asiassa.

Innokasta huitomista kalakaverin kanssa harrastettiin nelisen tuntia kesäisessä säässä. Pintakäyntejä näkyi nolla, kalakontakteja yksi. Blogin nimenvaihto tosin on lähellä, ainoan kalanhan sain minä. Käsittämätöntä.


















Kuvassa kalakaveri ei saa kalaa. Myöskään grillimakkaran nitraattien turvottamilla sormilla eivät solmut meinaa onnistua. Mahakin on tiellä.

 Todistusaineistona Ounasjoen kalakannasta on reissun ainoa harjus, kirjoittajan kämmenellä. Vihreä kuulapäinen vaijeripupa toi saaliin. Hyvä minä. Kala sai vapautensa myös.

 

Entäs arviot:
Lupa: kausilupa 40€, kilometriä kohden hinta siis noin 0,14€. Edullista väittäisin.
Saalis: Yksi alamittainen harjus, vapautettu. Mutta tärkeintä, sen sain minä. Minä!
Paikalle pääsy: Autolla, kätevästi.
Palvelut: Laavu ja tulipaikka, käymäläkin on. Luksusta, väittäisin.
Tappiot: Mitään ei kadonnut, ei perhohävikkiä. Jeij!
Muuta: Arka paikka tuulelle, iso virta jonka ranta-alue aika vähäilmeinen.
Kalan kilohinta: Nyt en laske enää välineistöä vaan vain eväät + tappiot + matkustus + lupa joten: Kala (vapautettu) noin 200g, kulut 40€ + eväät 6€ (herkuttelin) ja polttoaine Volvoon 20€ => saaliskalan kilohinta 330€/kg. Perhokalastajalle kohtuullista. Ei ole köyhän laji.

Seuraavaksi lisää Ounasjokea.

t: Petteri